Retkuilija lepäilee viimepäivien askelkuvioisten ”patikointia” jälkeen. Muistui mieleeni mereltä sunnuntai-öisen tuulisen merimatkan (risteily Viking Gracella) jälkeen  viimekesäinen myrsky Saaristomerellä. Retkeilyähän purjehtiminenkin on ja siihen usein liittyy mukavasti saarissa patikointi joko valmiilla luontopoluilla tai omilla poluilla ja kallioilla.

Lähdimme kesäkuun 13 päivä (perjantai) Hangosta ja olimme matkalla jonnekin suojaisaan luonnonsatamaan Gullkronan pohjoispuolelle. Sääennuste oli kovaa pohjoistuulta lupaava, mutta matkaan lähdettiin silti, koska myrskytuuli oli pahimmillaan tulossa vasta iltapäivästä. Kasnäsin jälkeen isoa purjetta reivattiin ja matka aavemmalle Gullkronalle alkoi. Luoviminen sujui alkuun hyvin mutta alkoi vähitellen olla rankkaa ja sisällä purjeveneessä olevan mielestä jo järjetöntä. Purjeiden pauke oli kovaa ja kallistus aikamoinen. Pelkotila yltyi ja lopulta purjeet laskettiin, mutta moottorin teho ei riittänyt vastatuuleen menoon vaan eteneminen oli mahdotonta siinä tuulessa (16-18m/s). Onneksemme lähellä oli suojaisan puolella oleva vierasvenesatama Helsingholmenissa. Sinne saavuttiin puolen tunnin moottoriajon jälkeen (onnistui, kun tuuli oli sivusta).

Helsingholmenin rantasauna
Helsingholmenin rantasauna
Saaren patikointireitillä
Saaren patikointireitillä

Helsingholmenissa vierailu oli ensikerta ja saari yllätti rauhallaan ja kauniilla luonnollaan. Sään vuoksi muita veneilijöitä ei ollut satamassa ja rantasaunan etukäteisvaraukset oli peruttu. Saaren vanha isäntä intoutui kertomaan ruotsiksi meille saaren historiasta ja möi ihanaa savukalaa. Rantasauna oli miellyttävä kokemus. Seuraavana päivänä kuljimme saaren patikointireittiä, joka oli kaunis, rauhallinen ja myrskyisän merimatkan jälkeen sielua rauhoittava. Saaren valkoinen suurikokoinen hevonen oli mukava näkymä käyskentelemässä laajoilla aitauksillaan, joissa myös patikointireitti kulki. Sillä olisi päässyt myös ratsastamaan, mutta en ehtinyt tällä pakkokäynnillä sitä tehdä. Ei kun ratsastusvarusteet mukaan myös purjeveneeseen…

Matka jatkui seuraavana iltapäivänä myrskyfokan vaihdon ja ison purjeen pienemmäksi reivauksen jälkeen luovimalla ja nyt jo onnistui, vaikka tuuli oli edelleenkin kova. Myrsky toi meidät saareen, joka oli kuin pieni paratiisi ja pelkotilan jälkeen siellä saavutettu rauhantunne oli mieleenpainuvimpia kokemuksia viime purjehduskesältä.

Myrskyn rippeitä saaren rannassa
Myrskyn rippeitä saaren rannassa

(Kuvat on otettu kännykällä Samsung GalaxySIIImini)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s