Porsaanharjun näköalalaavu
Porsaanharjun näköalalaavu

Lopultakin aikaa ja mahdollisuus lähteä merta edemmäksi hiihtämään tuttuun paikkaan Loimaalle (Virttaalle), Virttaankankaan Harjureitille. Olen kiertänyt sitä kävellen monet kerrat, mutta vasta nyt hiihtämällä. Reitistä on hyvät selostukset ja opasteet ajo-ohjeineen ja latu- ja säätietoineen   www.harjureitti.fi. Autolla matkaa Turusta sinne tulee n. 70 km, Tampereelta n. 100km, Forssasta n. 70 km ja Loimaalta 30 km. Hiihtokaudella reitti on ladutettu, mutta muina aikoina erinomainen reitti päiväpatikoijille tai laavuilla yöpyjille. Reitti on hyvin suosittu ja sitä kutsutaan Pikku-Lapiksi, eikä suotta. Alueella on geologian/pohjaveden- ja harjuluonnon havaintokohteita ja niistä hyvät opastetaulut ja selostukset, joita tosin hiihtäjä ei juuri ehdi tutkimaan vaan nauttii liikunnasta silloin, kun pystyy. Latuverkkoa on yhteensä 28km, josta osa valaistua (klo 22.00 asti). Latu on kaksoislatu (perinteiset latu-urat molemmin puolin) ja keskellä luisteluväylä. Autojen pysäköintipaikkoja on ainakin 5:ssä eri paikassa, joista kaikista pääsee heti ladulle: laajimmat alueet Virttaan Eräveikkojen majalla, Vampulan Ulkoilumajalla ja Toimintalomalla, muutamia autoja mahtuu myös  Myllylähteen parkkipaikalle ja ensimmäiselle opastetulle reittiparkille oikealla tultaessa Säkyläntietä Kantatie 41:ltä päin.

Vampulan Ulkoilumaja
Vampulan Ulkoilumaja

Ensimmäistä kertaa reitille tulevan kannattaa tulostaa kartta mukaan, sen verran laaja reitistö on kyseessä ja suunnitella, mitä reittiä lähtee kulkemaan. Vinkkinä hiihtäjälle, ettei kannata lähteä nousuun harjulle Toimintaloman kohdalta vaan jatkaa tienvieren latua esim. Juvankoski-laavun kohdalle ja siitä Säkylätien yli harjulle. Nousu on muuten pitkä ja jyrkähkö ja mäkeä alas laskevat saattavat käyttää juuri keskikaistaa. Muuten latureitti on ihanan vaihteleva ala- ja ylämäkineen ja soveltuu joka tason hiihtäjälle.

Opastetaulu
Opastetaulu
Hiihtoretkeilijän eväät
Hiihtoretkeilijän eväät

Hiihtokeli oli lauantaina hyvä vaatien kuitenkin reilusti pitoliisteriä pohjiin ja sitähän tämä retkeilijä jo kokemuksesta oli osannut varata mukaan. Reppu selässä taittui kolmen tunnin aikana 17 km pysähdyksineen. Repussa oli vettä, teetä termarissa ja appelsiininlohkoja sekä omenaa välipalaksi. Pääasiana oli nyt hiihtää. Ladulla ei ollut ruuhkaa liikaa ja tunnelma oli välitön ja nautittava. Pipoa ja ihmistä näkyi monenlaista, niin kuvauksellisiakin että, muttei kehdannut häiritä ihmisten intimiteettisuojaa liikaa. Laavuja reitiltä löytyy ainakin 5 ja niiden lisäksi Virttaan Eräveikkojen ja Vampulan ulkoilumajan palvelupisteet (hiihtokaudella viikonloppuisin ja alueen hiihtolomaviikoilla joka päivä auki) sekä Myllytuvan tulipaikka. Näistä voi valita sosiaalisemman (Näköalalaavu, Kantolaavu ja majojen palvelut) tai privaatimman (Klemelaavu, Rajalaavu) mielensä mukaan taukohetken viettoon. Puuceet löytyvät myös kaikista näistä paikoista sekä halkoja nuotiolle.

Moottorikelkkailijat laavulla
Moottorikelkkailijat laavulla
Parkissa
Parkissa

Porsaanharjun näköalalaavulla oli sulassa sovussa moottorikelkkailijaryhmä ja hiihtäjät. Moottorikelkkailijat olivat viettämässä nautinnollista lauantaita pitkällä reitillään, joka sinä päivänä kuulemma vaati useamman tankillisen polttoainetta. Pääsisipä joskus itsekin kyytiin. Läheisyydessä olevan Säkylän Huovinrinteen ampumaharjoitukset antoivat paukkeellista tunnelmaa, joka ei varsin dramaattiselta tuntunut täällä Suomen rauhassa.

Ryhmäsukset odottivat kisailijoita
Ryhmäsukset odottivat kisailijoita

Harjualueella on tekopohjavesilaitos, joka imeyttää Kokemäenjoen raakavettä harjuun ja suodatuksen jälkeen tekopohjavetenä kuluttajille.

Tekopohjaveden tekoa
Tekopohjaveden tekoa

Kolmen tunnin hiihtoreissun jälkeen nälkä oli mukava tunne ja siihen helpotusta löytyi hyvin läheltä. Kantatie 41:lle tultaessa käännytään Turun suuntaan ja parin kilometrin jälkeen on Virttaalla kaksikin hyvää ravintolaa Kahvila-ravintola Siilinpesä ja Cafe Karoliina, joista viimeksi mainitussa kävimme syömässä. Karoliinassa on lounaspöytä joka päivä  klo 10-16 paitsi lauantaisin. Nyt saimme tilattua leikkeet ihan oikeilla keitetyillä perunoilla, salaattipöydän ja jälkiruoan kahvin kera (12,90€). Oli maukasta. Kahvilan rouva odottelikin jo hiihtäjiä syömään ja kyseli kuinka paljon väkeä oli laduilla ollut. Siilinpesä on varman paikallisen lähdetiedon mukaan myös hyvä paikka ruokailla. Voin siis suositella molempia. Karoliinassa on visuaalisesti kaunis ja monivivahteinen miljöö.

Lehtipihvi on aina varma valinta
Lehtipihvi on aina varma valinta
Karoliinan kahvipöytä
Karoliinan kahvipöytä
Cafe Karoliina
Cafe Karoliina

Päivän retki oli kaikinpuolin onnistunut enkä keksi mitään korjaavaa palautetta mihinkään suuntaan. Uudet sauvat olivat tarpeeseen pitkällä reitillä. Vain sommanmallista johtuen sauva välillä jumahti latuvarteen ja vaati tehokkaamman irtinykäisyn, mutta sekään ei paha. Itse sain harjoitella hiihtotekniikkaa: potku ja pitkä liuku, jotta ”näyttäisi enemmän hiihtämiseltä” ja juoksustanikin on sanottu, että ”kädet käy välillä tehokkaammin kuin jalat”. Paras palautteenantaja löytyy läheltä, kannattaa siis kuunnella joskus. Korjaavaa/rakentavaa palautetta ei pidä pelätä, ei antamasta ei saamasta. Se on kehittymistä varten. Klassinen esimerkki lienee ”Keisarin uudet vaatteet”-satu.

Nautinnollista hiihtokautta muillekin keisareille!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s