Kesäloman purjehdusreissun viimeinen aamu oli kaunis ja rauhallinen. Aurinko paistoi ja tuuli oli leutoa, tosin viileähköä pohjoisen ja koillisen puolelta. Istuin veneen sitloorassa (ohjauskannella) kahvia juoden ja mietiskellen matkamme monia vaiheita ja mitä matka oli antanut minulle. Kahden ja puolen viikon purjehdus Suomen ja Ruotsin vesillä ja merillä oli ollut todella vaiherikas.

Matkamme alkoi tutuilla vesillä uusissa kohteissa: Örö, Vänö ja sen jälkeen jo tutuimpia: Kökar, Maarianhamina ja sitten ponnistus Ruotsin puolelle ensin luonnonsatamiin ja sen jälkeen Sandhamn, Visby, Nynäshamn ja sieltä Suomen puolelle takaisin Maarianhaminan ja Kökarin kautta.

Visbyn satamassa
Visbyn satamassa

Matkalla koimme monenlaista keliä, jopa myrskyyn asti. Se onneksi sattui hyvin loppumatkasta Visbystä Nynäshamniin purjehdittaessa. Olimme kyllä tietoisia kovan tuulen aikataulusta, mutta emme kauheimmissakaan kuvitelmissamme olleet osanneet ajatella sellaista keliä kuin vastaamme saimme. Silloin, kuin muutaman muunkin kerran matkallamme, roikuin kirjaimellisesti purjeveneen kyydissä. Onneksi selvisimme siitä myräkästä hengissä ja vain muutamilla mustelmilla varustettuna. Veneeseen tuli vain pientä korjattavaa. ”Lådna”, kuten venettämme hellimisnimellä kutsun, ansaitsi omilla kotivesillään (rakennettu Visbyssä) kunnioitukseni, vaikka sillä muutamia pieniä heikkouksia mielestäni onkin (sisäsuihku puuttuu, tilaa on sitloorassa liian vähän, moottori on heikkotehoinen jne). Samoin kokenut kipparini saa minulta täydet pisteet! Ilman hänen kokemustaan ja taitojaan siitä kelistä ei ehkä niin vähillä vaurioilla olisi selvitty.

Luonnonsatamassa Ruotsin puolella
Menomatka Visbyyseen yöpurjehduksena
Menomatka Visbyyseen yöpurjehduksena

Nyt kun mietin tätä kokemusta (tosin sen vaikutus alkoi jo välittömästi seuraavaan satamaan saavuttuamme), koen, että elämän arvostus on lisääntynyt, pienistä asioista turhautuminen vähentynyt, elämän arvot uudistuneet ja moni asia heittänyt mielessäni ylösalaisin.

Pitikö minun mennä Visbyyseen asti, kokea elämäni myrsky paluumatkalla, selvitä siitä hengissä, ennenkuin muutamat idioottimaiset asiat järjestyvät päässäni uudella tavalla. Ilmeisesti piti!

Kotivesillä
Kotivesillä

Nyt aamukahvia nautiskellessani, kaikki tuo selkeni minulle ja rauha valtaa mielen. En enää pelkää pienissä kotivesien tuulissa, suhtaudun myös elämääni eri tavalla ja osaan antaa anteeksi itselleni ja muille epätäydellisyytemme, osaan (toivottavasti) elää rauhallisemmin, rennommin, nauttia minulle annetuista asioista silloin, kun ne eteen tulevat tässä hetkessä. Ja osaan tutkia säätilaennusteet ja varautua purjehdittaessa vielä tarkemmin mahdollisiin myrskyihin tutustumalla myös aallonkorkeuksien ennusteisiin. Meri on eri maailman eri kolkissa. Kotivedet rannikon saaristoissa ovat hieman erilaisia kuin avomeret.

Tässä teille hieman tunnelmaa Ahvenanmeren ylityksestä myötäisessä tuulessa. Sielläkin minä roikuin…Kertoilen tarinoita reissustamme ja upeista kohteista ja kokemuksistamme kuvin ja videoin myöhemmin lisää.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s