Syyskuun puolivälin viikonvaihde ja kesäsää! Lämpötila lähes +20 C, tuulta ei perjantaina juuri ollenkaan. Illan aikana ehti reilun kolmen tunnin moottoriajolla suojaisaan tuttuun lahdenpoukamaan. Tunnelma oli helpottavan rauhallinen ja seesteinen. Edellisenä viikonvaihteena oli ollut lepoa, onneksi. Purjehtiminenkin voi väsyttää ja kyllästyttää, ainakin jo tässä vaiheessa kautta. Siksi irtiotto on paikallaan välillä. Nyt taas matkanteko maistui ja alkoi helposti ilman kallistelua.

Matkalla sattui niin hieno auringonlasku, että uudehkoa kauko-objektiivia, heijastinsuojaa ja himmennintä oli hauska kokeilla. Seuraavassa tuloksia.

Lauantaina olikin jo tuulta reippaasti ja tuulensuunnan ja oletettavan seuraavan päivän tuulensuunnan mukaan määränpääsatamaksi valikoitui Korppoon Verkan, jossa en olekaan koskaan ennemmin käynyt. Tilaa oli vielä laiturissa saapuessamme noin vajaan kolmen tunnin purjehduksen jälkeen satamaan.

Upea viikonlopun sää oli saanut muitakin liikkeelle

Kävimme katsastamassa heti ravintola Buffalon lounastarjoilut. Valitsimme kuitenkin matkassamme olleen gourmet-kokin valmistaman nykyaikaisen karjalanpaistin (maustettu Biryami-mausteella, jota saa etnisistä elintarvikeliikkeistä, sopii lihapatoihin), keitetyt perunat, fetasalaatin ja kipparin syntymäpäivän kunniaksi tehdyn gluteenittoman kakkuherkun. Sen ohjeen löydät täältä.  Nyt gourmet-kokki oli laittanut täytteiksi yhden banaanin pilkottuna ja viinirypäleitä puolikkaiksi leikattuina sokerilla makeutetun maitorahkan ja vaahdotetun vispikerman sekaan. Voi että oli taas hyvää ja rapeaa! Kakkupohjat oli tehty lähtöä edeltävänä päivänä valmiiksi ja kulkivat helposti mukana Minigrip-pussissa (älä sulje kokonaan etteivät pehmene, rapeus parasta).

Korppoon Verkan on palveluiltaan hyvä vierasvenesatama. Sinne pääsee myös maakautta tulemalla Nauvosta lossilla Korppooseen (Kyrklandet-saareen). Korppoossa on myös toinen vierasvenesatama Sunnan/ Korpoström eteläpuolella Korppoota. Molemmat ”satamat ovat palveluiltaan hyviä. Verkan on lähellä (1,5 km) Korppoon keskustaa ja sen palvelut ovat siksi helposti saavutettavissa. Sinne mekin lähdimme lopulta, kun kippari sai mahtavan aterian jälkeen hieman haudutus- ja lepoaikaa ruoansulatukselleen. Meikäläinenhän olisi ollut heti valmis kävelymatkalle, energiaa riitti…

Korppoon keskustan lähellä on idyllinen kartano ja kartanon hevoslaitumet, joita heti kiirehdin kuvailemaan. Kaupat olivat lauantai-iltapäivästä jo kiinni eikä sieltä olisi tarvittukaan mitään tällä kertaa. Kaunis kirkko ja hautausmaa olivat keskustan tuntumassa.

Jean Sibeliuksen muistomerkki oli puistikossa. Hän on viettänyt nuoruudessaan kesiään Korppoossa. Tänä vuonnahan vietetään  Sibeliuksen syntymän 150-vuotisjuhlavuotta. Hän on sanonut mm. ”Jos voisin ilmaista sanoilla saman kuin musiikilla, käyttäisin tietysti kielellistä ilmaisua. Musiikki alkaa siinä, missä kielen mahdollisuudet loppuvat. Siksi kirjoitan musiikkia.” Jean Sibelius (Berlingske Tidende, 1919)

Kyrklandet-saari, jossa vierailimme on Korppoon kunnan pääsaari. Nykyisellään Korppoo kuuluu Paraisten kaupunkiin, kuten Iniö, Houtskari ja Nauvokin. Näin niitä kuntaliitoksia on tehty ja varmaan täällä saaristoalueilla sellaiset ovat olleetkin ihan järkeviä ratkaisuja. Silti nämä kaikki saaret ovat voineet säilyttää omaleimaisuutensa ja erityispiirteensä. Ne ovat edelleenkin omilla nimillään tunnistettavia ja löydettäviä. Jos olet Korppoossa tai Nauvossa, et todellakaan kerro olevasi Paraisilla.

...vihreämpää..
…vihreämpää..
Ruusunmarjat maistuivat tälle hepalle
Ruusunmarjat maistuivat tälle hepalle

Palattuamme keskustasta valokuvasin satama-aluetta. Illalla kävimme sataman hyvissä saunoissa (miehille ja naisille eri saunat, tietty). Oli hyvät ja uudennäköiset siistit pesu- ja saunatilat sekä kiva ulkoterassi vilvoitella. Illalla Buffalo-ravintolassa musisoi Ilkka Soini, trubaduuri laajalla musikaalisella repertuaarilla. Kävimme loppuillasta tanssahtelemassakin. Gourmet-kokki osoittautui aikamoiseksi puujalaksi, edellisestä tanssikerrasta oli kulunut jo aikaa, ihan selvästi liian kauan.

Aamulla heräiltyämme kaakkoistuuli puhalteli reippaasti ja kippari pääsi hieman kisailemaan Airiston suuntaan menevien kanssa. Kun lähdimme kohti pohjoista, niin kuulemma purjehdus loppui siihen, kun tuuli oli hyvin myötäistä. Sitä se on miehille purjehtiminen, mahdollisimman kallellaan ja hyvää vauhtia. Mikään muu ei sitten kelpaa ja parasta on, kun pääsee kisaamaan. Meillä oli ykkösreivaus eli isopurje pienennetty mahdollisimman vähän. Meno kovemmassa tuulessa on silloin vähemmän kallistelevaa mutta vauhti pysyy kuitenkin hyvänä. Raskaammalla/isommalla purjeella vauhtikin hidastuu ja vene kulkee kankeasti kallistuksessa. Hyvin meni ja minäkin ohjasin sivumyötäisessä hetken aikaa.

Purjehduskausi ei ehkä ole finaalissa, tulee vielä kauniita ruskaisia viikonloppuja, jolloin ehtii merelle kelien salliessa. Niitä odotellessa!

 

 

 

S

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s