Talven kaunein päivä tänään; uusi lumi kimmeltää silmiä häikäisevänä, yli kymmenen asteen pakkanen kirpeyttää ilmaa ja tuuli on vähäistä, lähes olematonta. Paras keli ulkoilla ja hiihtää, kuten talviluonnosta nauttivan suomalaisen kuuluukin. Olen sisällä ja kirjoitan, katselen haikeana ulos. Suksi ei luista tänään, ainakaan minulla. Syitä on monia siihenkin ja minulla nyt yksi niistä toteutuneena. Suksen luistaminen ja luistamattomuus voi olla monen tekijän aiheuttamaa.

Olen aikaisempina elämäni vuosina ollut harvoin ladulla ja nyt uuden hiihtokipinän sytyttämänä olen kokenut harrastelijan kaikki alkuvaikeudet, siltä ainakin tuntuu. Lapsena hiihdin puusuksilla, ensimmäiset sukset olivat sellaiset, joissa siteeseen laitettiin huopatossu tai vastaava talvikenkä. Ja perintösuksethan ne tietenkin olivat nekin ensimmäiset ja monet seuraavat perheen kuopuksella aina.

Yhdet hieman ensimmäisiä kehittyneemmät puusukseni, joissa oli rotanloukuksi nimitetty side, katkaisin Kuusamon laduilla eräänä hiihtolomana 70-luvulla. Yhdessä alamäessä töksähdin ladunvieren lumikinokseen. En hallinnut alastuloani. Nuo rotanloukkusiteiset sukset olivat hauskat, monoissa oli paksupohja, johon tehtiin siteeseen sopivat reiät itse ja monoa kiertävä reunus lukittui vielä siteen avulla. Niissä oli vaarana suksen herkkä irtoaminen monosta. Se tapahtuikin usein, muistaakseni.

Kun lähdin omille teilleni lapsuudenkodistani, jossain vaiheessa minulla oli lopulta hieman kehittyneemmät sukset. Sitä en enää muista, minkä merkkiset ne olivat. Kuitenkin alkuvuodet asuin lounaisrannikolla, jossa talvet eivät aina olleet lumisia eikä hiihto onnistunut. Pohjoisessa talvilomilla sukulaisten luona käydessäni hiihtämään pääsi aina välillä ja yksi hiihtorikas loma tulikin vietettyä Kilpisjärvellä mahtavissa hiihto-olosuhteissa. Suksi luisti muistaakseni, kunto ei varmasti ollut ihan paras, mutta sisulla sitä meni eteenpäin.

Lasten kanssa hiihtäminen jäi aika vähiin. Yhden urheilupäivän muistan, jolloin hiihdin koulun oppilaiden ja muiden vanhempien kanssa paikallisella kuntoradalle tehdyllä hiihtoladulla. Jäähiihtämistä tuli harrastettua läheisen isohkon järven jäällä aina, kun se vain oli kulloisissakin talviolosuhteisessa mahdollista. Myöhemmin Kuusamossa tuli kokeiltua hieman metsäsuksiakin. Upottavaa touhua, ellei ollut jotain moottorikelkkauraa kuljettavaksi.

Nyttemmin olen innostunut hiihtämiseen, sen totesin eilen. Ja nyt en pääse ladulle. Viimeisinä parina talvena olen saanut ulkoiluttaa suksiani aina tilaisuuden niin salliessa. Viime vuonna sain jopa sukseni luistamaan ja pidonkin pysymään hyvänä. Vauhtiakin riitti mukavasti. Mäet (loivahkot) menivät kaatumatta ja sain positiivisia fiiliksiä hiihdosta jälleen.

Tänä talvena aloitettu hiihtourakointi alkoi muuten hyvin, mutta teloin itseäni kaatumalla suksineni suoraan selälleen lyöden takalistoni ja takaraivoni kovahkoon alustaan. Siitä sekä reisilihasten alkukipeytymisestä selvittyäni totesin, että tarvitsen uudet sukset Splitkeit-merkkisten suksieni tilalle. Pito-ongelma oli jatkuvaa pakkaskelillä ja turhauttavaa. Uudet pidemmät sauvat ostin jo viime talvena. Sattumalta suksiostoksille lähdettyäni löysin hyvän (jo netistä etukäteen katsotun) suksipaketin ja juuri sinä päivänä -20% alennuksessa ja hiihtovarusteita ostaville ja juuri sinä päivänä lisäksi Finlandia-hiihdon osallistumismaksu ilmaiseksi. Stadiumista kaikki. Jeee…e! Tietenkin ostin nuo laatusukset heti.

Nyt varmaan epäilette, että minäkö muka Finlandia-hiihtoon osallistumassa. Siinä osutte oikeaan. Sinne lähtee tietenkin suuri hiihtolatujen sankarini. Arvatkaa oliko hän tyytyväisyydestä naama pyöreänä? Oli. Ja todella hyvästä suksipaketista ja vielä -20% alennuksesta. Minähän tietenkin maksoin omat sukseni ja olin kyllä varautunut johonkin kalliimpaan. Sukseni on merkkiä Fischer, niillähän kaikki kilpahiihtäjät hiihtävät nykyään. Malli on Fischer CRS CL Vasa NIS 3. Eli jotain harjoittelusuksea parempaa, joilla voisi vaikka osallistua kaikkien aikojen suosituimpaan ja raskaimpaan ”hiihtomaratoniin” Vaasa-hiihtoon Ruotsissa. Hehheh! Hieman on ollut merkkejä suksikateudesta, mutta toistaiseksi hiihtosankarini hiihtelee omilla Fischereillään, jotka on hankittu ehkä 15v sitten.

Tästä uudesta suksipaketista innoittuneena ja nyt omia voitelijan taitojani harjoiteltuani, olen hiihdellyt täällä uudella lumitykkilumella lumetetulla hiihtoladulla useita kertoja. Ladulla on mukavasti nousuja, joissa olen harjoitellut pienempiä ja loivempia ylämäkien nousuja ilman haarakäyntiä ja alkoihan se sujumaan. Kerran jopa erään luisteluhiihtäjän kanssa ”kilpailin” ylösmenovauhdissa ja pysyin hyvin rinnalla, kunnes luistelija teki rytmivaihdoksen ja karkoitti kilpailijansa.

Olen jopa ohittanut muutaman papparaisen ja mummun sekä lapsiperheitä. Hiihtämisessähän ihan ehdottomasti on tärkeää pystyä ohittamaan edellä kulkijoita. Näin olen ymmärtänyt suuren hiihtolatujen sankarini hiihtokertomuksista. No, olen siis aloittanut tuon ohittelun lupaavasti, ainakin omasta mielestäni. Eläkeläisten vuoro on yleensä aamupäivisin ja nyt minulla onkin sopivasti aikaa lähteä silloin läheiselle ladulle opettelemaan suuren hiihtosankarittaren uraani. Kiltisti papparaiset ovatkin antaneet latua meikäläiselle. Papparaisia ei tosin kannata vähätellä, sillä moni voi olla entinen Finlandia-hiihtäjäkonkari.

Hyvät mahdollisuudet talviliikuntaan. Retkiluistelurata juuri aurattuna
Hyvät mahdollisuudet talviliikuntaan. Retkiluistelurata juuri aurattuna

Eilen olikin taas vuorossa iltahiihto ja jotain tapahtui. Suuri hiihtolatujen sankarini hiihti ensimmäistä kierrosta takanani ja tietenkinhän minun piti näyttää heti nousuissa, kuinka hyvää vauhtia pääsen ylös ilman ”typerää haarakäyntiä”, kuten eräs pikkutyttö äiteineen samaisessa ylämäessä totesi ja pikkutyttö sinnitteli ihailtavasti ylös mäkeä. Sainkin kuulla hyvää palautetta takaani. Kohta sankari kuitenkin viiletti omia teitään ja minä omaa vauhtiani.

Toisella kierroksella alkoi tuntui kovaa vihlovaa kipua vasemman takapakarani alapuolelta. Ajattelin, että hiihdän vielä kolmannen kierroksen ja sitten lopetan. Kipu yltyi koko vasemmalle puolelle nivusiani ja hiihto oli lopetettava tosiaankin kolmannen kierroksen jälkeen. Kävelin muka muina miehinä takaisin kotiin puoli kilometriä, varovasti mutta ikään kuin mikään ei olisi pielessä. Kotona painon siirto vasemmalle jalalle ja askeleen ottaminen tuntui siltä kuin veistä olisi kaiveltu nivusissani. Olin saanut revähdyksen.

Olin rasittanut hiihtämällä lonkan koukistajaa ja lihaksen kiinnityspisteissä on todennäköisesti rasituksesta johtuva tulehdus. Soitin tänään jopa terveyskeskukseen, jotta olisiko kyynärsauvoja haettavissa. Samalla kävimme läpi tilannettani ja hoitona olisi lepo ja tulehduskipulääkettä kuurina. Nyt askeleenottaminen on jo helpompaa, joten luovuin kyynärsauvojen hakemista.

Jos suksi ei luista, syynä voi olla:

  • itselle sopimattomat sukset, sauvat, monot: huomioitava oma paino ja pituus; suksissa ja suksissa on myös eroja, on laatusuksia ja niitä muita
  • voitelun osaamattomuus eli väärä luistovoide kulloisellekin kelille, pohjavoitelun puuttuminen, väärä pitovoide jne., tätähän ongelmaa esiintyy kilpahiihtäjilläkin
  • kuntoa ei ole tarpeeksi, hyvää sulan ajan kuntoilua hiihtämistä ajatellen ovat pyöräily ja sauvakävely. Meikäläisen sauvahölkkä ylämäissä on ollut osaltaan auttamassa kunnon parantamisessani.
  • lihakset, lihaskalvot, jänteet ja nivelet ovat liian kokemattomia ja kuormitukseen sopeutumattomia, vaikka kuntoa olisikin, ne eivät ole vielä tottuneet uuteen lajiin ja tulee vammoja
  • tekniikka on hukassa, tähän auttaa hiihtokoulu tai jo osaavan harrastajan opastukset
  • yrität liikaa tai liian vähän, kumpikaan ei tuota hyvää tulosta

Jotta suksi luistaisi eikä turhia pakkotaukoja tulisi:

  • Aloittelevan hiihtoharrastajan kannattaa aloittaa varovasti ja vähitellen.
  • Tarkistaa suksien kunto, voitelu,
  • hankkia ehkä uudet sukset, jos tosissaan haluaa hiihtää. Hiihtäminen on todella nautittavampaa kunnollisilla, laadukkailla varusteilla. Huomasin sen itse. Kitinäni pitovoiteen lisäämisestä loppui heti.
  • Ota myös itse vastuu suksien voitelusta, opit vain siten tietämään, mikä voide ja mikä määrä on sinulle paras kussakin kelissä.

Luin Suomen Ladun jäsenlehden numeron 5/2015 välissä olleesta Laturetkikoulu-opaslehtisestä vinkkejä suksien voiteluun ja hiihtotekniikkaan ja kaikkeen muuhunkin hiihtämiseen liittyvästä.

  • Eli hanki tietoutta.
  • Kokeile ja harjoittele.
  • Vältä vammat riittävän hallitulla harjoittelulla ja sen lisäämisellä vähitellen.

Terveisin ikkunasta kaunista talvimaisemaa katseleva, lähes kaikki aloittelijan kommellukset kokenut hiihtäjättären alku.

Sininen talviaamun hetki Loimi-joen varrelta
Sininen talviaamun hetki Loimi-joen varrelta

 

 

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s