Joka vuotinen pakkoreissu eli must-matka on tehty. Johonkin väliin syksystä purjeveneen vesiltä noston ja kevään ensimmäisten veneen rapsuttelujen väliin on tullut jo lähes perinteeksi käydä viihtymässä risteilyllä. Nyt se sijoittui hyvin rauhalliseen risteilyaikaan ja viikonpäivään. Sunnuntai-iltana matkalaukkuja vetävät innokkaat risteilykonkarit suuntasivat iloisin mielin kohti Turun sataman hohtavia valoja ja valkokylkisiä aluksia. Risteily alkakoon!

Lähtijöitä näytti olevan vähänlaisesti, ruuhkaisempiakin risteilyjä on tullut koettua. Heti odotusaulassa piti ladata androidille laivan oma sovellus, josta löytyivät Taxfree-myymälän tuotteet ja risteilyn ohjelmat aikatauluineen. Niistä tuli heti valittua karaoke, illan tanssiohjelmat ja seuraavalle päivälle karaoke ja iltapäivän tanssiohjelmat. Niiden alkamisesta tuli sitten hälytykset viisitoista minuuttia ennen ohjelman alkua. Myös Taxfree-myymälän tarjouksia tuli käytyä läpi.

Hytti oli wau! Juuri ohjaamosillan alapuolella sijaitseva seaside-hytti parivuoteella, pyöreällä suurella ikkunalla, levitettävällä sohvalla ja perus kylpy/wc-tilalla. Lisäksi oli varattu ja maksettu Buffet-ruokailu seuraavalle päivälle. Ja tuo kaikki maksoi n. 100 euroa yhteensä kahdelta hengeltä.

Kertaakaan näin erinomaisessa hytissä ei ole tullutkaan vietettyä aikaa, paitsi se yksi kerta, jolloin hyttiimme tullessamme havaitsimme siellä ummehtuneen, kostean koiran hajun ja isoja tassunjälkiä vielä seinissä. Silloin menimme heti tekemään valituksen Infoon ja saimme tilalle Premium-hytin aamiaisella ja pienillä välipaloilla varustetulla jääkaapilla. Kiitos koiranomistayksilö/t!

Nytkin sankarini toivoi samanlaista sattumaa, mutta tullessamme hyttiimme olimme todellakin tyytyväisiä siihen. Hyvä hinta-laatusuhde. Ikkunasta näköala juuri menosuuntaan, jota vain jatkuvasti kieppuva tutka hieman haittasi, ei sinänsä näköalaa mutta tuntemuksena sen olemassaolosta. Kuulemma antaa säteilyä, tiesi kansimiehen paperitkin hankkinut sankarini. Ei kai yksi altistuskerta mitään aiheuta ja kuinka kaukana säteily levitessään on vielä haitallista ja onhan välissä terässeinä ja paksut ikkunalasit. Pöh!

Taxfree-myymälä oli ensimmäinen kohde ja sieltä ensin tuoksujen haistelut ja suhautukset ja sitten viiniostokset. Minä tyydyin vain kolmeen Fazerin suklaaseen ja vesipulloon.

Laivallahan ei saa availla Taxfree-myymälän alkoholipitoisia tuotteita vaikka niitä myydään enempi henkeä kohti kuin maahan saa tuoda takaisin. Sankarini siis maisteli Taxfree-myymälästä suolapalaksi ostamiaan pikkujuustoja muiden nestemäisten tuotteiden kera. Meillä oli kunnon retkeilijöiden tottumusten tapaan mukana hieman myös hedelmäpaloja pikkunälkään. Illalla laiva lähtee n. klo 21.00, joten isoja syöminkejä ei tarvita siihen aikaan.

Karaokebaariin riensimme innoissamme, koska olemme itsekin harjoitelleet  kotikaraokea uudella laitteella, joka onkin antanut palautteena hyviä pisteitä viime aikoina jopa minulle. Ilmeisesti tästä innoittuneena me lopulta päätimme uskaltautua karaokelavalle. Sopivat evästykset oli siis nautittu ja karaokebaari löytyi.

Punakutrinen kikkarapäinen, kuin suoraan viisikymmentäluvulta tulevaisuuteen karauttanut karaoke-emäntä availi laulukierrosta ja vetaisi sellaisella osaamisella kauniin vanhan iskelmän, että eräitä alkoi hieman jännittää, mitä tästä seuraisi. Seuraavaksi Jussi tunnelmoi mahtavasti amerikkaisen soulbiisin Georgian ja Jorma Kääriäisen sekä Elviksen kaksoishenkilöymät (ainakin äänen ja laulutaidon osalta) lisää iskevää iskelmää. Nämä ja muutamat muut kovat karaokelaulajat tiputtivat uhomme lopullisesti ja enempiä yrittämättä hipsimme pois vaihtamaan tanssikuteet päälle.

Lopulta kävelimme tuttuun show-ravintolaan laivan ylimpiin kerroksiin. Kunnon suomalaista tanssimusiikkia soitti alkuun Sesam-yhtye. Meidän risteilyperinteisiin kuuluu tanssiminen hullun tapaan illan viimeisimpiin tansseihin asti ja jatkaa vielä nuorison suosimassa discossa sielläkin mahdollisesti yön pikkutunneille, jotka kyllä alkavat olemaan jo aika suurinumeroisia, kun hyttimme ovi lopulta sulkeutuu. Meistä aina tuntuu siltä, että menoa voisi jatkaa kauemminkin, paitsi ei tosin enää risteilyn jälkeisinä päivinä, silloin toivoisi, että vähempikin olisi riittänyt, mutta ei meille, ei tälläkään kertaa. Onneksi tämä perinnereissu toteutuu vain kerran vuodessa.

Tanssi sujui ja ei sujunut, välillä astuin sankarin varpaille aika monta kertaa ja hän minunkin. Sellaista meidän tanssiminen on, emme välitä siitä, miltä se muista voi näyttää. Me tanssimme omalla tavallamme ja muut tanssikoon omallaan. Olihan siellä taas yksi pari edustamassa tanssikoulun läpikäyneitä tai oikeastaan he olivat ammattilaisia, niin sujuvasti kaikki tanssit sujuivat opittujen askellusten mukaan. Kaunista seurattavaa. Nämä ammattilaiset saavat varmasti aikaan sen, että kukaan muu järkevä ihminen ei uskaltaudu tanssilattialle opettelematta ensin tanssimaan. Itseäni en lue tähän joukkoon, siis kumpaankaan. Ennemminkin siihen kateellisten porukkaan.

Meidän tanssimme sen sijaan sai iloisia katseita aikaan. Sehän on vain hauskaa, jos muut saavat huvia meistä. Tosin minua välillä hieman korpesi, kun askelrytmi meni sekaisin ja sankarini yrittäessä pyörittää oikealle, sekosin joka kerta askelissani. Kotiharjoittelua olinkin vaatinut ennen vuoden mokailureissuamme, mutta se jäi taas kerran toteuttamatta. Ristinkin tanssireissumme vuoden mokailutapahtumaksi, jonka jälkeen kaikki muut pikkumokat eivät pääse lannistamaan ihan heti. Ihan selvästi tarpeeseen.

Päästyämme illan vauhdikkaimman yhtyeen, ulkomaisen Perpetuum-yhtyeen vauhtiin ja sankarini saatua vauhdittavia ja vapauttavia tuntemuksia nestemäisistä nautintoaineista pikkumokat tanssiessa eivät enää haitanneet kumpaakaan ja viiletimme lopulta tanssiareenalla ainoana parina illan viimeistä vauhtikappaletta ja ilman mitään opittuja askelkuvioita ja mielestäni tunteikkaasti ja hyvin improvisoidusti.

Antti Raiski hoiteli tyylikkäästi hyvällä huumorilla höystettyjen välispiikkausten kera illan keskimmäisen musiikkiosuuden. Hänen äänensä on ihan parhaimmillaan suomalaisen tangon tulkitsijana kuin myös englannin kielisten nostalgisten kipaleiden tulkitsemisessa. Tyylikäs miehekäs basso kaikuu niin kauniisti tangossa.

Tutustuimme myös illan loppupuolella jyväskyläläiseen pariskuntaan, jonka herraspuolinen jäsen halusi ihan ehdottomasti tarjota meille kierrokset. Estelyt eivät auttaneet. Minulle siis vesilasi ja sankarille viiniä. Tässä vaiheessa olin kyllä ehdottomasti sitä mieltä, että nyt olisi saanut riittää, mutta jos sankarini saa jotain ilmaiseksi, sen hän näköjään myös ottaa vastaan.

Ilta jatkui discon puolella vauhdikkaan ja nuorekkaan nykymusiikin kera mielestäni hyvän dj:n soittamana ja konstruoimana. Jyväskyläläinen pariskunta hengaili mukana ja taas isäntä halusi tarjota juomat eikä uskonut vastaväitteitäni. Hauska jutustelu lomittui tanssin sekaan. Paikalla ollut nuoriso ei meistä vanhuksista häiriintynyt.

Kun alkoi näyttää siltä, että sankarini saattaa nähdä kohta kaiken kahtena, totesin, että nyt on aika lähteä hyttiin. Yö meni rauhallisesti ja kännykkä herätti 45 minuuttia ennen Buffet-lounaan alkua. Suihkuun ja lounastamaan. Aika tyypillinen kattaus oli tarjolla ja se maistui tällä kertaa molemmille ilman viiniä. Loppupäivä meni lepäillessä.

Vielä kävin hakemassa Taxfree-myymälästä kasvovoidetta ja elämäni ensimmäistä kertaa myös seerumia, jota laitetaan kasvoille ja dekolteelle iltaisin ja yövoide siihen vielä päälle. Lisäksi ostin Calvadosta aikeena käyttää sitä johonkin leivonta- tai ruokakokeiluuni. Sainkin suosituksena ensikertalaiselle ostaa V.S.O.P. merkittyä tuotetta. Ei ole kuulemma niin voimakasta viinan makua. Jää nähtäväksi.

Iltapäivällä karaokelaulanta kutsui ihan vain istuskelemaan ja seuraamaan lauluesityksiä. Karaokebaarissa sain aikaan mukavan keskustelun eläkeikäisen Södertäljessä Ruotsissa asuvan suomalaissyntyisen rouvan kanssa. Hän luki Paulo Coelhon kirjaa ja niitähän minäkin olen lukenut muutamia. Sain suositeltua hänelle myös Remeksen uusinta kirjaa Jäätyvä Helvetti.

Antti Raiski esiintyi vielä showravintolassa ja nautimme musiikista tällä kertaa istuen. Kyllä edellisen päivän ja saman päivän aamun tanssiurakkamme painoi ja painoi vielä kaksi päivää. Salt & Sweet-kahvilasta ostimme ruoka-annokset punnitusperusteisella maksulla ja nautimme vielä pienen päivällisen ja se tuli kyllä tarpeeseen.

Näkymä hyttimme ikkunasta lähestyttäessä Turun satamaa

Onneksi pääsimme taas kotiin! Kuitenkin tällaista vaihtelua elämään tarvitsee toisinaan. Seuraavaa reissua ei heti kaipaa.

Ota sinäkin joskus rennosti ja siihen ei todellakaan tarvita alkoholia! Minulla rento meininki on parhaimmillaan ilman sitä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s