Kyllä suksikansaa riittää Suomessa päätellen siitä, että lauantaina 27.2.2016 Lahdessa perinteisen 42 km:n Finlandia-hiihtoon osallistui 3000 hiihtäjää ja 32 km:n matkalle 800. Kuumassa ryhmässä kilpaili 100 kovatasoista kilpahiihtäjää. Finlandiahiihtoihin on lisätty myös sprinttihiihto perjantaille 26.2. ja vapaan tyylin (luistelu) hiihto sunnuntaille 28.2 ja Lasten Finlandia jo alkuviikkoon. Eli oli useampia vaihtoehtoja, joihin osallistua. Finlandiahiihdot järjestettiin nyt 43:tta kertaa. Ikineuvoksia eli sellaisia henkilöitä, jotka ovat osallistuneet vuodesta 1974 lähtien kaikkina kertoina Finlandia-hiihtoihin on yli 30.

Varusteet ja vaatteet ovat muuttuneet, tyyli on perinteinen edelleen

Meikäläisen urakka ja elämäni ensimmäistä kertaa Finlandiahiihdoissa alkoi siis lauantaiaamuna klo 4.00 herätyksellä Lounaisrannikolla. Jo hieman ennen kello viittä starttasi auto tien päälle. Sain urvahdettua muutaman kerran menomatkalla uneen asti. Aamu oli siihen aikaan vielä pimeä ja pakkasta lähtiessä -10C eikä se siitä laskenut lähemmäksi Lahtea saapuessammekaan. Luntakin oli reippaammin Salpausselän liepeillä kuin rannikolla.

Matka Finlandia-hiihdoissa on ollut aikoinaan 75 km ja muistelenkin 1990-luvulta, kuinka siihen hiihtäjät valmistautuivat pitkän aikaa suoriutuakseen pitkäkestoisesta hiihtourakasta. Kunto ja varsinkin ruokavalio ennen pitkää hiihtoa oli saatava kohdalleen. Hiilihydraatti- ja proteiinitankkaus aloitettiin useita viikkoja aiemmin. Kerran emäntänä ollessani jopa sain kahden viikon ruokavalio-ohjeistuksen itselleni, jotta eräs asiakas voisi noudattaa laadittua ruokavaliota keittiöni tarjonnasta. Tein tietenkin parhaani ruokalistan suunnittelussa ja nuori mies selvisi hiihtourakastaan.

Lahteen saavuttuamme ja löydettyämme sopivan pysäköintipaikan Lahden Urheilu- ja Messukeskuksen läheltä, kiirehti hiihtolatujen sankarini tekemään kisakansliaan ilmoittautumisen (ennen klo 8.30). Samalla sieltä sai numerolapun ja muuta tarviketta kuten ruokalipun ja ohjeita hiihtotapahtumasta. Lunta sateli aamupäivästä mutta iltapäivällä sää muuttui aurinkoiseksi ja todella kauniiksi.

Lahden messukeskus
Lahden Urheilu- ja Messukeskus

Pysäköintipaikalle alkoi kerääntymään innokasta hiihtokansaa ja autojen takakonteista kaivettiin esille taiteltavia suksivoitelupöytiä, aggregaatteja (joo-o…), suksienvoitelutarvikkeita ja lämpöpuhaltimia. Suihke ja sähinä ja pörinä kuului ympäriltä. Ensikertalaisina tämä hieman ihmetytti ja huvitti meitä. Oma hiihtolatujen sankarini oli pohjustanut edellisenä päivänä suksensa kotona ja ottanut mukaan useampia erilaisia pitovoiteita ja korkinpalan, jolla niitä hinkata suksen pohjassa. Ei muuta.

Voitelutestausta
Voitelutestausta

Mekin lähdimme testaamaan lopulta voiteluja ladulla ja sankari lisäili kahteen kertaan voiteita. Pakkanen olikin kovempi kuin olimme osanneet arvioida. Pitkän matkan vuoksi myös pitovoidetta täytyi lisätä useita kerroksia, ettei tarvitse välillä niitä voidella. Sitä varten vyölaukussa kuitenkin tarvikkeet olivat mukana.

Paikalla oli kuulemamme mukaan osallistujia 28 eri maasta ja helposti olikin bongattavissa ainakin norjan, viron, saksan ja venäjän kieltä.

Suosituin suksimerkki oli näkyvin
Suosituin suksimerkki oli näkyvin

Patsastelimme urheilukeskuksen tiloissa ja katsastimme lähtöpaikat. Sankari söi hieman eväitä ja kahvia vielä ennen starttia. Aikaa jäi reilusti, kun olimme varautuneet lähtemään ajoissa automatkalle. Lähtö kuitenkin läheni ja niinpä erosimme, minä katsomon puolelle ja sankarini lähtöpaikalle. Minulla alkoi nyt itseäni kiinnostava osuus eli valokuvaaminen ja videointi. Katsojia oli vain kourallinen, joten suurin osallistujamäärä oli itse hiihtäjissä.

Perinteisen Finlandia-hiihdon starttia odotellessa
Perinteisen Finlandia-hiihdon 2016 ensimmäistä starttia odotellessa

Täytyy sanoa, että sellaista määrää hiihtäjiä yhdellä kertaa en ole koskaan nähnyt itse paikalla ollen. En ole ollut mikään hiihtokisojen fanittaja tai edes osallistuja muuta kuin television ääreltä. Joten tuollaisen tuhannen hiihtäjän yhteislähdön seuraaminen olikin hieno kokemus! Kolme peräkkäistä tuhannen hiihtäjän lähtöä oli 15 minuutin välein. Seurasin ja kuvasin niistä kaksi. Sankarini oli sijoitettu toiseen lähtöön, jonka tavoiteaika oli 3,5-4 tuntia. Videossani on kuvattuna stadionilla näkyvältä screeniltä tulevaa videokuvaa pätkittäin. Käyttöoikeus ©finlandiahiihto.

Lähdöt tapahtuivat keskuksen lähtöalueelta jatkuen kaartamalla katsomon sivusta kohti Hollolaa ja takaisin. Katsomon sivulla oli hiihtosilta, jolle ohjattiin noin puolet hiihtäjistä, jotta ensimmäinen hiihtoramppi ei tukkeentuisi. Siitä eteenpäin hiihtomatka jatkuikin sitten sujuvammin ja väljemmin.

Toinen tuhannen hiihtäjän startti lähellä
Toinen tuhannen hiihtäjän startti lähellä

Minä sitten kulutin aikaa syömällä välillä eväitä, lämmittelemällä autossa, kuvailemalla ympäristöä ja lopulta poikkesin Voitto-kahvilaan juomaan kuumaa kaakaota ja tekemään somepäivityksiä tapahtumasta sekä katsomaan läpi videoita ja valokuvia. Hiihtomuseo oli valitettavasti suljettuna remontin vuoksi.

Lahden hyppyrimäet
Lahden suurmäki
Voitto-kahvilan voittajia
Voitto-kahvilan voittajia

Hieman pitkäksi meinasi tulla aika odotella lähes neljä tuntia hiihtosankarin paluuta reitiltä. Välillä todistin ja kuvasin tietenkin kuuman ryhmän maaliintulon sekä miesten ja naisten osalta. Miesten kamppailu olikin niin tasaväkistä, että maalikameran kuvaa tutkittiin varmaan ainakin puoli tuntia ennen virallisen tuloksen julkaisemista. Koko nelikko olikin maaliintulon jälkeen rähmällään sulassa sovussa lumikentällä.  Päivän voittajat  olivat Mikko Koutaniemi miesten kisassa ja odotetusti Riitta-Liisa Roponen naisten kisassa. Itsekin videoin lyhyet pätkät näistä loppukisailuista, mutta parempiakin löytyy Youtubesta.

Kaik yhes läjäs eli miesten voittonelikko
Kaik yhes läjäs eli miesten voittonelikko maalissa

Kuuluttaja kuulutti koko ajan maaliin saapujia, mutta silti 3,5 tunnin hiihtoajan jälkeen katsoin tarkkaavaisesti kaikkia pitkää mäkeä alas stadionille laskettelevia, että josko nyt sieltä meikäläisen raitapipoinen sankari laskettelisi voitonriemuisena  kohti maalia. Aurinko paistoi suoraan kisakatsomoon ja hieman jo lämmittikin.

Itsensä voittaminen tässä kisassa on se tärkein juttu useimmille. Olen ylpeä sankaristani, koska hän uskalsi haastaa itsensä ja lähteä elämänsä ensimmäistä kertaa tähän massatapahtumaan. Pohjaa hänellä on tällaisista massatapahtumista kolmen maratonjuoksun ja muutaman puolimaratonin verran, mutta hiihtämällä ei yhtään vastaavaa. Pohjakunto on siis oltava hyvä ja hiihtokilometrejä samalla talvella mieluummin useita satoja kilometrejä.

Mitalit kaulaan maaliin saapujille
Mitalit kaulaan maaliin saapujille

Lopulta sankarini nimi kuulutettiin ja siellähän raitapipo vilahti ja tuttu hahmo oli tunnistettavissa. Kaikille maaliin saapujille laitettiin maalialueella mitalit kaulaan. Ensimmäinen sankarini kommentti maaliin saapumisen ja omien onnittelujeni jälkeen oli: ”Onneksi ei ollut 50 km!” Eli rankkaa oli ollut tämäkin 42 km, mutta mitäpä siihen muuta toteamaan kuin, että ”hyvä suoritus ekakertalaiselle!”  Loppuaika oli 3 tuntia 58 minuuttia. Lopulta kaikki oli ollut omasta kunnosta kiinni, siinä ei suksien taiteellisemmatkaan voitelut olisi auttaneet enempää. Voitelu oli siis onnistunut omilla kotikonsteilla varsin hyvin.

Sitten saunaan ja menoksi. Ilmaisen ruokailun sankari jätti väliin ja matkalla poikkesimme Forssassa Ravintola Martinassa syömässä aika tyypillisen ravintolapika-annoksen ”Broileria vuohenjuustolla”. Vei nälän ja maistui ja matka kotiin jatkui. Aurinko paistoi häikäisevästi lähes koko matkan ja antoi meille vielä loppumatkasta upean auringonlaskun seurattavaksi. Kyllä hiihtäjä oli väsynyt ja sai levätä ajomatkan aikana.

Auringonlasku
Auringonlasku

Seuraavalla kerralla ensi vuonna osallistuminen on jo helpompaa. Tietää miten valmistautua (kunto, voitelu, vaatetus), tukijoukko myös (lämpimämmät vaatteet ja lämmin istuinalusta ja joku kaveri mukaan). Suosittelen moista tapahtumaa kuntohiihtäjille ja joskus katsojaksi paikalle saapuvana hiihtofanina tai tukijoukkoihin kuuluvana penkkiurheilijana. Harmillisesti minulta jäi valokuvaamatta hiihtäminen ja hiihtäjät ladunvarresta nähtynä. Kaikki kuvaukset on tehty hiihtostadiumin alueella. Eli kehittämisen paikka siinäkin. Tosin ensikertalainen ei osaa suunnistaa oudossa paikassa hiihtoladun varrelle.

 

 

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s