Onhan niitä tullut tehtyä jos jonkinlaisia jo, tänäkin keväänä, touhuja. Omat kotipihan touhut: suurempien oksien haravointi nurmikolta, pensaiden leikkaukset, pihakiveytyksen korjaus ja kivipuron uudistaminen. Maaseudulle on päässyt myös muutamia kertoja, sillä mummina ollessa saa aina välillä yllättäviäkin kutsuja lapsenlapsen hoitoduuneihin. Mutta ne ovat aina mukavia kutsuja, kun samalla pääsee seuraamaan maaseudun tapahtumia. Tällä kertaa mummia tarvittiin, kun vanhemmilla oli klapientekopuuhaa ja siihen tarvittiin kumpikin ja jonkun oli huolehdittava lapsukaisesta sillä aikaa.
Viikonlopun aamu oli keväisen kylmän pakkasyön jälkeen sumuinen, mutta sumu katosi hyvin pian auringon noustessa lämmittämään maanpintaa. Maaseutu näyttäytyi taas niin kauniina ja harmonisen näköisenä jopa autosta käsin. Kaiken hehkutti keväiset lintujen parvet ja aurat sekä kurkien huudot taivaalla. Ensimmäinen leskenlehti löytyi, maasta ponnisti ruohosipulimätäs ja ensimmäiset tulppaanien varret olivat nousseet kurkistamaan maasta.
Keväisellä pihalla havaitsi monenlaista kasvua ja tekemisen tarvetta. Marjapensaiden viimevuotiset alusheinät iskivät entisen kotipuutarhurin silmiin. Niitä repiessäni muistin, kuinka itse suojasin marjapensaita heinittymiseltä seuraavalla tavalla: paksusti sanomalehtiä pensaiden juurelle ja kuorihaketta tai kompostia päälle. Neuvon sain toiselta innokkaalta kotipuutarhurilta, tädiltäni. Toimi mielestäni hyvin. Tätä hommaa tehtiin yhdessä lapsukaisen kanssa. Lapsukainen kantoi omalla leikkikourallaan kompostia lehtien päälle. Aikansa aina jaksoi tehdä mukana ja sitten välillä omia touhujaan.
Omassa leikkimökissään lapsukainen oli saanut hieman sotkua aikaan ja sitä siivottiin yhdessä. Ristipäämeisseliä hän sovitti innokkaasti mökkinsä kattotuoleja tukemaan laitettuihin metalliosien ruuveihin ja siinä vaiheessa pääsi taas mummi opettamaan, ettei olemassa olevaa hajoteta vaan lähdetään tekemään uusia rakenteita. Onneksi tallista löytyi laudanpätkää, naulaa ja ruuvikin ja uutta alkoi syntymään. Tosin laudanpätkät olivat hieman liian lyhyitä, jotta niistä olisi saanut lapsukaisen traktoritalliin seinät. Se homma jäänee isän mietittäväksi. Kaikkeen ei mummistakaan ole.
Mutta mummi pääsi ihan selvästi loistamaan luontotuntemuksellaan. Kun tiirailimme taivaalla ylitsemme lentävää purjelentokonetta huomasi äiti kauempana taivaalla kiertelevän suuren linnun. Mummin mielestä se oli varmastikin kotka hapsuisine siipien kärkineen. Se otti korkeutta kiertelemällä. Silloin lapsukainen kommentoi, että ”mummi tietää kaiken eläimistä”! Vähällä voi tehdä vaikutuksen…
No pääsi pikkainenkin opettamaan mummia. Häneltä sujui loistavasti tunkin käyttö, jonka oli kuulemma isän kanssa opetellut. Mummi saikin hyvän opetuksen ja osaa nyt käyttää tunkkia, jota ei juuri ole aikaisemmin tarvinnut ja toivottavasti ei tarvitsekaan käyttää. Tosin alla olevat kesärenkaat vetelevät viimeisiään ja saattavat hajota ennen uusien vaihtoa.
Klapikone sahoineen piti onneksi sen verran kovaa ääntä, ettei se kiinnostanut lapsukaista ja saimme ajan kulumaan turvallisemmin muualla. Kahvit kuitenkin veimme työläisille ja kahvitauon aikana hän sai kokeilla tukkisaksien käyttöä. Hyvin onnistui. Hyvin tokaistu oli myös kommentti tukkisaksien käytöstä klapien siirtelyssä maasta kasaan: ”aika raskasta työtä”. 5-vuotias on motoriikaltaan mielestäni hyvin kehittynyt ja siihen on varmasti vaikuttanut se, että kotona on kaksi kädentaitajaa, joilta ottaa oppia ja kotona on annettu käyttää monenlaisia työkaluja ja on saanut olla mukana kodin töissä. Muistan ensimmäiset kädentaidon ilmentymät jo alle 2-vuotiaana, kun hän aivan selvästi äidiltään leivontataitoja oppineena sai levittää juustoraastetta pizzan päälle. Se oli aivan täydellisesti apinoitu ranteen ja sormien yhteisliike.
Lapsenlapsensa touhujen seuraaminen ja kasvun ihmeiden rekisteröinti joka kerta on aina ihmeellistä ja ihastuttavaa. Siihen varmasti vaikuttaa se, kun tapaamisia on harvoin ja aina huomaa edistystä. Joka kerta mummi on ihmeistä otettu. Tällä hetkellä yksi mukavimmista asioista tuntuu olevan se, kuinka oppia imevässä iässä 5-vuotias on. Kuvien piirtäminen, kirjainten ja numeroiden opettelu ja uusien asioiden omaksuminen, kielen monipuolistuminen ja opetusten perille meno on huimaa. Vesseli omaksuu ja uskoo vanhempiensa ja muiden hyvin perusteltuja opetuksia ja kieltoja.
Sillä aikaa, kun mummi touhuili maaseudulla oli kipparilla hikistä ja likaista hommaa purjeveneen kölin hiomisessa. Kölissä on ollut nähtävissä ruostepisaroita ja viime syksyisen kölin irrottamisen ja uudelleen kiinnityksen (Leevene) jälkeen hionta ja maalaus oli tarpeen. Köli irrotettiin, koska pilssiin kertyi vettä kallisteluissa. Veneen valurautakölin kiinnityksissä ilmeni hieman väljyyttä. Vene oli telakalla useita viikkoja korjattavana. Nyt siis menossa maalausvaihe, kerroksia tulee n. 5 ja sen jälkeen myrkkymaali.
Purjevene törmäsi kiveen Sandhamnissa Ruotsissa viime kesänä, jolloin hieman erilaiset reittimerkit hämäsivät ja kippari töräytti satamasta lähtiessä kierrettäväksi merkitylle kivelle. Saimme veneen irti menemällä molemmat veneen toiselle reunalle painoksi ja keikutimme venettä, jolloin saimme sen irtoamaan. Oli meikäläiselle ensimmäinen ”karilla käynti”.
Uusia veneilykokemuksia odotellessa… :). Hyvää kevättä ja nauttikaa!
kristiinatee 
Voi kuinka hieno kuvaus mummin ja lapsenlapsen puuhapäivästä. Miten monipuolista touhua ja energiaa riitti
TykkääTykkää
Kiitos Sirkka! Kyllä mummina on mukavaa.
TykkääTykkää