Kevät alkoi hurahtaen. Monta viikkoa on mennyt ja en ole ehtinyt ajatustakaan ajattelemaan, että ehtisin kirjoittaa mitään tänne. Suurimpana syynä on tietenkin työ. Ja sehän ei ole ollut itsestään selvyys. Vuoden alusta olin 4 kk työttömänä. Aikaa oli ja tuliko se aina käytettyä hyödyllisesti. Ei varmastikaan. Nyt kun on työtä, tuntuu ettei ehdi kaikkea tekemään, mitä tarvitsisi tehdä.


Purjehduskausi alkoi samoihin aikoihin työni kanssa, mutta ehdin käymään purjein Espoossa ja tulemaan sieltä takaisin junalla. Sen jälkeen purjehduskertoja on ollut yksi Kustaviin. Molemmat hyviä reissuja. Kevät on tänä vuonna antelias, todella antelias. Kauniit lämpimät päivät, upea vaalea vihreys kutittelee sydämessä asti, muhevat tuoksut kaivautuvat aisteihin. Voiko olla itse enää kärttyinen, tyytymätön, stressaantunut ja voivotteleva. Ei todellakaan, ei pitäisi, mutta elämä on välillä vaikeaa ja ei aina suju niin kuin haluaisi.

Kustavi 026

Leikkausarvet
Leikkausarvet

Merellä tuulee vielä välillä viileästi, mutta aurinko lämmittää ja vaatteita voi vähentää reippaasti. Luonto antaa kokemuksina rauhoittavia hetkiä; merilintujen seuraaminen rannoilla ja merellä on kiinnostavaa ja opettavaa. No ainakin kiinnostavaa. Isokoskelot, lokit (nauru, iso, harmaa, kala), joutsenet (kyhmy ja laulu), merikotkat ja haahkat ovat tämän kevään bongauksiani. Isokoskelopariskuntaa sain seurata mökkipihalla. Ensin pariskunta oleili mökkipihan vatsapäisellä saarella kalliolla ilta-auringossa. Uros seisoskeli ja naaras makasi kalliolla. Yksi nokikana uiskenteli pariskunnan läheisyydessä vielä syöntitouhuissansa. Ei mennyt kauaa, kun olin häipynyt kameroineni sisälle mökkiin, kun huomasimme, että isokoskelot olivat siirtyneet mökkisaaren hiekkaiselle itärannalle ja laittaneet maate hiekkaan. Ehkä odottamaan aamuauringon syleilevää herätystä.

Joskus elämä antaa odotuttaa asioita, joiden haluaisi tapahtuvan mieluummin heti. Ja näin käy toistamiseen. Joskus se on oppimisen paikka. Usein täytyy ottaa itseään niskasta kiinni tai ”kurittaa” itseään. Joskus kannattaa vain kestää ja lauhduttaa mieltään ja odottaa. Tänään olen tehnyt molempia. Hikinen ruohonleikkuu-urakka ja kylpyhuoneen kaakeleiden saumojen hankaaminenkin voi kummasti siirtää ajatuksia stressaavista asioista muualle. Kantsii kokeilla vaikka…

Tähän loppuun laitan vielä kuva-arvoituksen. Hyvää kesänalkua!

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s