Otsikko saattaa johtaa mielikuvat todella harhaan, mutta sellaisiksi nimesin tämän viikon arkiset päiväni. Kuten samoilija lähtee vaeltamaan, vuorikiipeilijä kiipeilemään, niin lähti myös purjehtija purjehtimaan. Itselläni on ollut arkinen työviikko ja vapaa-aika yksin kotona yksin.

Tänä kesänä olen suosinut oranssia väriä.
Tänä kesänä olen suosinut oranssia väriä. Käsittämätöntä. Olen inhonnut näitä aiemmin.

Mitä tekee kesäleski ensimmäisenä yksinäisenä iltanaan. Ei moni varmastikaan sitä, mitä minä tein. Aloitin suursiivouksen tarkoituksenani käsitellä joka huone kodistani puhtaaksi ja pölyttömäksi. Edellisestä suursiivouksesta onkin aikaa muutama vuosi. Silloin olin vuorotteluvapaalla.

Ensimmäinen ilta menikin siinä, kun pöllyytin tärkeimmän huoneen eli makuuhuoneen pölyttömäksi. Vuodevaatteet menivät tyynyjä myöten pesukoneeseen, nukkamatot ulos hakattaviksi, lattialistat imaisin imurin harjasuuttimella jälleen esille ja pölypyyhkeellä poistin hämähäkin seitit nurkista. Vuoteen imuroin ja voi sitä hiusten määrää, niitä pidempiä versioita. Imuri jäi odottamaan olohuoneen nurkille seuraavaa innostuksen puuskaa, jota ei ole vielä tullutkaan. Ehkä tänään se syöksähtää jostain esille, en tiedä.

Olen tietenkin grillannut minäkin itseäni auringossa terassilla, jolle vielä iltapäivästä aurinko pilkistää. Kovin tuuliset ilmat ja eilinen sade kuitenkin karkottivat auringosta nautiskelijan lämmittämään takkaa kesällä. Juoksulenkin tein edellisenä ehtoona läheisellä pururadalla ja kylläpä se maistui hyvältä pitkästä aikaa. Kummasti kunto kohenee vaikka et ehtisikään joka viikko juoksemaan. Uinti ja pyöräily nekin auttavat ja kehittävät kuntoa. Monipuolisuus liikunnassa on itselleni siunaus ja ilo. Eri lajit täydentävät toisiaan mainiosti.

Mustikat kypsyvät vauhdilla
Mustikat kypsyvät vauhdilla

Työssä olen saanut ahertaa ja kokea onnistumista ja oppimisen iloa. Työstäni en saa kirjoittaa blogeissani, joten ei siitä sen enempää. Eräänä arkipäivänäni löysin kuitenkin erittäin hyvän mustikkapaikan ja viikon sisällä uskon lähteväni niitä poimimaan, en ehkä löytämästäni paikasta vaan ihan mistä metsästä vaan niitä tuntuu tänä vuonna löytyvän. Mustikkahilloa on tullut syötyä koko talven ja kellarissa on vielä joitakin kymmeniä purkkeja varastoa. Toivottavasti sieniäkin löytyy ja tänä kesänä voi varautua siihen, että kaikki luonnon ja puutarhojen sadot kypsyvät aiemmin lämpimän kevään ja alkukesän ansiosta. Upeata!

Näitä on helppo poimia kun odotat oikeaa kypsyysastetta
Näitä on helppo poimia kun odotat oikeaa kypsyysastetta

Kesäleski sai myös kutsun vierailulle ja tietenkin sitä noudatetaan, kun kohdalle osuu. Mielenkiintoinen olikin vierailuni. Sain kuulla mukavia ja ikäviä asioita käynnilläni. Koskettavaa oli kuulla, kuinka ikätoverini kouluajoilta oli menehtynyt pitkälliseen sairauteen. Näitä uutisia kuullessa tulee mieleen, että onneksi olen viime vuosina elänyt aika lailla täyttä elämää ja saanut nauttia monista uusista asioista elämässäni. Olen toteuttanut oman mielenkiintoni mukaisia asioita ja saanut vastaanottaa elämyksiä, joista en ikinä olisi ennen osannut edes unelmoida. Vierailuni emäntä kertoi Pirkko Saision sanoneen jotenkin tähän tapaan: ”täytyy antaa mennä vapaalla” tarkoittaen elämistä vanhempana ilman jarruja. Hyvin sanottu. Eletään ja toteutetaan unelmiamme viimeistään nyt.

Seppo Vaaran toimittama kirja "Sodan kosketus"
Seppo Vaaran toimittama kirja ”Sodan kosketus”

Sain vierailullani luettavakseni Seppo Vaaran toimittaman kirjan ”Sodan kosketus”. Se on koostettu pääosin nuoren miehen, Seppo Vaaran isän, Martti Vaaran, joka ”taisteli sotansa konekivääriryhmän johtajana suomalaisten iskujoukoissa, kenraali Laguksen Panssaridivisioonassa, jonka jääkärit määrättiin usein raskaisiin erikoistehtäviin” (lainaus kirjan takakannesta) päiväkirjoista sotavuosiltamme. Aloitan kirjan lukemisen mielenkiinnolla. Jotenkin kertomus talvi- ja jatkosodilta ja niitä edeltävältä ajalta heijastaa samanlaisia tuntemuksia kuin nykyhetken tilanteemme. Kireyttä on ilmassa. Toivottavasti historia voisi meille opettaa jotain sellaista, että emme enää ajautuisi, muidenkaan toimesta, kriittisiin tilanteisiin vaan osaisimme neuvotellen olla luomassa rauhaa ennemminkin kuin sotaa. Ja ettei meidän tarvitse, kuin aiemmin, ryhtyä sotatoimin puolustamaan omaa maatamme.

Kovin on tuulista, lähdenkö pyöräilemään vai jatkanko suursiivousta?

 

 

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s