Kesän ensimmäinen hellekausi ja purjehdusloma oli alkanut. Muutaman ahtaan satamayöpymisen jälkeen mies ja nainen suuntasivat uuteen kohteeseen, autiosaarelle, jossa eivät olleet koskaan käyneet. Saari löytyi merikarttaa tutkimalla ja tuulen suunnan huomioiden valikoitui sopivaksi kolmen pikkusaaren muodostama etelä-, länsi-, kaakkois- ja lounaistuulilta suojaisa puokama, josta valittiin tuulettomin saarenranta.

20160725_192547

Saaren rantaa lähestyttiin varovasti ja tutkittiin sopivia rantautumispaikkoja. Olisi oltava puita, suuria kiviä tai parasta, jos löytyisi kallioon kiinnitettyjä rautakoukkuja tai -tappeja. Kaksi tappia näkyikin kauempana laakealla kalliolla. Syvyyttä oli riittävästi purjeveneelle juuri sillä kohtaa.  Tosin montaa tarpeeksi syvää ja kivetöntä rantautumispaikkaa ei ollut sillä rannalla. Nyt oli siis onnea matkassa.

20160725_171028

Paikka näytti ideaalilta viettää kesäistä hellepäivää. Oikea paratiisi! Rantautuminen sujui hyvin. Saarella oli vanha kalastajien mökki. Muuta asutusta ei ollut eikä muita veneilijöitä saapunut. Pohjoisrannan loivat ja osin laakeat kalliot olivat pohjoismyrskyjen puhtaaksi nuolemat. Pohjoisessa avautui meri aavana ja lähes saarettomana aina Selkämerelle asti.

20160725_165652

Ensimmäisenä mies ja nainen kävivät uimassa ja peseytyivät suihkun avulla sitloorassa. Sitten nainen otti nautinnollisesti aurinkoa puhtaalla kalliolla.

Mies, joka on varsinainen Puuhapete kävi käsiksi veneen vesirajaan ja jynssäsi uimalla samalla harjaten veneen likaantuneen vesirajan. Seuraavaksi harjauksen uhriksi joutui sitlooran puinen lattiaritelikkö, joka aina kesäisin kukkii sammalta kostuessaan sadevedestä.

20160725_133935

Ruokaa ja lepoa viileässä veneessä. Levon jälkeen saari houkutteli kävelylle. Tällaisilla kallioisilla saarilla on varauduttava aina käärmeisiin ja punkkeihinkin. Ja kuten paratiisissa, täälläkin oli käärme. Nainen oli nähnyt sen veneen keulasta rantaa lähestyttäessä, tähyillessään sopivaa rantautumispaikkaa. Käärme ui pystypäisenä vedessä, se oli musta ja päässä oli vaaleaa väriä, ehkä silmät. Rantakäärme tai kyy.

Saaren kasvillisuus koostui rannikon vaivaiskoivuista, matalana kasvavasta katajasta, kanervista, rantaheinistä, rantakukista ja -kasveista, vadelmista ja lillukoista. Saareen joskus tehty kalastajien maja oli säiden ränsistyttämä; katto oli osittain romahtanut, sen kattohuopasuikaleita löytyi ympäristöstä ja lattialankkuja oli joku repinyt polttopuiksi.

20160725_165659

 

Paratiisissa kuuluu olla kielletty hedelmä. Tältä saarelta löytyi muhkean kypsiä vadelmia piikikkään katajiston keskeltä. Sekä lillukoita. Mies ja nainen maistelivat niitä. Nainen päätti tulla uudestaan kipon kanssa ja suunnitteli illalla paistavansa lättyjä. Lätyt, vadelmat ja vaniljakastike. Paratiisin ruokaa.

20160726_112837
Lillukoita

Mies lähti kiertämään saaren kivikkoista rantaa ja tutkimaan löytyykö suojaista rantaa mahdollisen pohjoistuulen varalle. Pohjoisen taivaalla he olivat nähneet ukkospilvien tapaisia. Nainen jäi keräämään matalasta hiekkalahdesta sinne huuhtoutuneita pienen pieniä simpukankuoria. Simpukoidenkerääjä. Naisella on viehtymystä estetiikkaan. Mies on vastuullinen ja huolehtii turvallisuudesta.

20160725_170858

Mitä saa käärme aikaan paratiisisaarella? Varovaisuutta tietenkin. Nainen lähti yksin keräämään vadelmia jalassaan saappaat ja päällään pitkälahkeiset housut. Saari oli niin autio, etteivät edes vattumadot olleet löytäneet sinne. Sirkat sirittivät heinikossa varoituksiaan, se kuulosti naisesta ihan kalkkarokäärmeeltä. Varovasti polkemalla  matalaa katajikkoa nainen sai sopivasti poimittua vadelmia iltaruoalle.

20160726_112912

Ennen kuin ilta pimeni oli mies ja nainen käyneet läpi yhden lomaväittelynsä koskien simpukankuorien puhdistamista, veneessä tai rannalla. Naisen mielessä saari muuttuikin kirotuksi. Käärme sen sai aikaan. Oltiin paratiisissa ja oli maistettu sen hedelmiä. Illalla jopa ”hyvän yön” sanominen toiselle tuntui liioittelulta. Yö kuitenkin hiljensi veneen ja saaren.

 

Aamu alkoi auringonpaisteessa. Vene ei ollut täyttynyt käärmeistä, kuten nainen kauheimmissa mielikuvitelmissaan oli pelännyt ennen nukahtamistaan.

Helteinen sää jatkui. Ihanan virkistävä aamu-uinti ja sen päälle puhdistava suihku herättivät naisen ja miehen uuteen päivään. Nainen suoritti pari venyttelevää asanaa veneen sitloorassa, nautti aamiaisen aamuauringon hyväilyssä ja otti aurinkoa sileillä kallioilla.

Nainen oli tyyntynyt ja ymmärsi elämän ihanuuden tällaisina hetkinä. Kuinka elämästä täytyy nauttia, nauttia hyvistä hetkistä ja tehdä työtä niiden hyvien hetkien säilymiseen ja löytymiseen.

 

Paratiisi oli tässä ja nyt, ihanuuksineen ja käärmeineen; mies ja nainen, meri ja aurinko.

Toinen päivä paratiisissa alkoi. Käärmettä ei enää näkynyt. Simpukankuoret oli heitetty merenpohjaan.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s