Tämä on sinulle, sinusta, olet minulle tärkeä.

Heräsin eräänä varhaisena aamuna ilmeisen sikeästä unestani. Katsoin kattoa yläpuolellani, katsoin seiniä. En tunnistanut paikkaa, huonetta, en tunnistanut itseäni, en löytänyt itselleni mitään tuttua hetkeen, jonka avulla olisin voinut löytää itseni, identiteettini tästä huoneesta. Hetkeen. Sitten välähdyksenä onneksi tajusin, missä olin. Nukahdin uudestaan.

Kun aamuaskareiden ääniä alkoi kuulumaan muista huoneista ja minut herätettiin, kömmin lopulta ylös vuoteesta. Unisena ja kankeana kohtasin uuden aamun, aamun jossain muualla kuin kotonani.

Nuori mies oli kiireisenä lähdössä töihin ja ovella huikkasi minulle vara-avaimen paikan. Joo-oo, juu siellä on sitten. Ja tämä aamunaloituksen kuvaus olisi ehkä voinut myös kirjoittaa jonkinlaisen toisenlaisen lopputarinan. Nyt tästä tulee paljon tärkeämpi tarina.

Televisio oli auki, sieltä tuli lastenohjelmaa. Kello seitsemän aamulla. Voi, ihme! ja siellä sohvalla katsoit sinä televisiota. Pieni lapsenlapseni, joka olit sairas, kurkku kipeä ja kuumetta. Tästä alkoi mummin ja sinun päivä.

kaapo

Kaapo, muistan toki Kaapon ajalta, jolloin omat lapseni olivat pieniä. Kaapo-kirjoja lainattiin ja luettiin. Ja nyt Kaapoa katsotaan televisiosta animaatiosarjan tähtenä. Hienoa. Nyt televisiosta näkyvässä jaksossa Kaapo touhusi isänsä kanssa kotona ja mm. pesi ikkunoita. Silloin menin sanomaan, että ”onpa Kaapo reipas, pesee ikkunoitakin”. Ehkä sitä ei olisi pitänyt sanoa.

No, eilen voipuneena angiinan kourissa ollut heikkokuntoinen 5-vuotias ”Kaapo” hyppäsi ylös sohvalta ja sanoi ”minä haluan pestä ikkunoita”. Voi ei. Tiesin, että tänään pestäisiin ikkunoita, muu ei tulisi riittämään. Ei.

Aamupalaa laittaessa mietin, mitä pieni kurkkukipuileva ”Kaapo” voisi haluta syödä ja kysyin, mikä maistuisi. ”Mamman herkku, johon laitetaan riisiä, maitoa ja sokeria”. Sitä pitäisi saada nyt. Se herkku oli minulle tuntematonta, koska se ei kuulemma ollut ollenkaan puuroa eikä edes riisimuroja. Niinpä keitin suklaamannapuuroa, luullen sen korvaavan ylivoimaisen mamman herkkuaamupalan ja ehdotin myös jäätelöä, jota toin illalla paketillisen mukanani. Toisin kävi. Puuro jäi syömättä ja jäätelö ei maistunut.

Onnistuin lopulta Facebookin avulla utelemaan mammalta, miten tuo salaperäinen herkku valmistetaan. Sain ohjeen, että se valmistetaan laittamalla kaurahiutaleita puurokipon pohjalle, päälle maitoa ja vähän sokeria. Helppoa kuin mikä. Salaperäisyys oli siinä, että ”Kaapon” mielestä kaurahiutaleet ovat riisiä, vaikka kuinka selittäisi toisin. Maistui kuitenkin ja kaikki tuli syödyksi.

Aamuherkku kaiketi antoi pojalle voimia ja sain muistutuksen ikkunanpesuasiasta. Lähdettiin siis katsomaan, millaisia ikkunanpesuvälineitä löytäisimme. Ja löytyihän niitä, pesuvati, siivouspyyhe ja ikkunakuivain. Vettä vatiin ja hieman astianpesuainetta.

ikkunanpesu-4

Ensimmäisenä pestiin ”Kaapon” oman huoneen ikkuna, sitten keittiön, äidin ja isän makuuhuoneen ikkunat ja viimeiseksi olohuoneen. Välissä kyllä mummi piti lakisääteisen kahvitauon ja lepotauon. Ne ”Kaapo” on ennenkin sallinut mummin pitää. ”Kaapoa” vahtiessa päivä on työpäivä, aina.

Sinä ”Kaapo” olet todella touhukas, jopa sairaana jaksat leikkiä ja tehdä ”työtä”. Olet tottunut siihen, että toimintaa on jatkuvasti. Onneksi tv ja video tarjoavat välillä viihdykettä. Siitä olen kyllä äidin ja isän kanssa samaa mieltä, että nuo videoiden katselut läppäristä saa olla tauolla välillä. Muitakin keinoja ajan kuluttamiseen löytyy.

Sairaspäivänäsi meillä oli monta hauskaa hetkeä vanhanaikaista jalkapallopeliä pelatessamme. Peli on isän perintöä ja siinä kuutta nappia painamalla ja maalivahtia ohjaamalla yritetään saada pallo vastustajan maaliin. Olet siinä tosi hyvä ja olimme aika tasaväkisiä.

Peli on äidin mielestä opettavainen, koska siinä saa hävitä välillä ja sitä on hyvä oppia sietämään. Aina ei voi voittaa. Nauroimme ja pidimme hauskaa vaikka pallo menikin välillä omaan maaliin omien napinpainallusten avulla. ”Omari” lasketaan vastustajan pisteisiin. Hauskaa oli, tosi kiva peli. Yhdessä nauraminen varmasti lujittaa hyvää suhdetta.

Yksi helppo yhteinen leikkimme on ollut tavaran piilotus. Siinä toinen henkilö piilottaa jonkin pienen lelun näkymättömiin huoneeseen. Sillä aikaa etsijä on muualla. Etsijän sitten etsiessä lelua, piilottaja sanoo: ”kuumaa, haalea tai kylmää” sen mukaan, miten lähellä etsijä on piilotettua tavaraa. Lopulta lelu aina löytyy.

Päivän mittaan sitten söimme lounasta ja sen jälkeen oli pakollinen lepotauko. Mummi luki satukirjaa ja ”Kaapo” yritti rauhoittua makoilemalla. Hetken aikaa se onnistuikin. Mummikin sai hetken levätä sohvalla.

ikkunanpesu-2

Ikkunoita pestiin siis pätkittäin päivän aikana. Iltapäivällä leivottiin, tosin ”Kaapo” oli sitä mieltä, että hänen ei sovi leipoa koska sairaus voi silloin tarttua muihin leipomuksista. No, ei sitten, kyllähän tuo ihan oikein oli ajateltu. Niin järkevä sinä olet. Taikinakulhon kaapiminen on kuitenkin paras asia leipomisessa. Sen sait tehdä ja maistaa hyviä kaurapikkuleipiä.

Piirsimme lattialla sanomalehtien päällä ja mummi rakensi aaltopahvista tallin traktoreille nitojaa apuna käyttäen (se kelpasi …!). Silloin sanoit, että ”haluaisit valokuvasi olevan lehdessä, kun muittenkin kuvia on”. Sanoin, että ”sinun valokuvasi on ollut ainakin kerran lehdessä, kun olit pieni vauva. Vanhempasi laittoivat sinä vuonna syntyneiden lasten kuvien mukaan myös sinun kuvasi.” Ei tuntunut riittävän. Silloin sanoin, että ”mummi voi tehdä sinusta jutun ja laittaa siihen sinun valokuvasi”. Tässä ollaan, juttua kirjoittamassa. Hymyilyttihän se lopulta ”Kaapoa”. Toivottavasti tämä juttu kelpaa.

ikkunanpesu

Marraskuinen päivä oli karmea, hämärä tuli nopeasti, ulkona tuuli voimakkaasti ja sade vihmoi ikkunoihin. Ulkona ei olisi kuitenkaan voinut olla, vaikka poika olisi ollut terve. Iltapäivällä mummi imuroi koko talon ja ”Kaapo” leikki autoilla ja traktoreillaan huoneessaan, jota ei saanut siivota tänään.

”Kaapo” on siinä iässä, että numerot ja kirjaimet kiinnostavat. Niitä laitetaan onnistuneesti peräkkäin, kirjoitetaan sanoja mallista, löydetään tuttuja kirjaimia ja numeroita lehdistä ja osataan lukea oikein. Kohta lukeminen onnistuu, se hetki on aivan lähellä. Mummista on mukavaa seurata kehitystä ja opettaa uusia sanoja. Yksi sellainen on tietenkin MUMMI. Sen ”Kaapo” oppi kirjoittamaan tänään.

Lopulta äiti tuli kotiin. Näky oli varmaan huvittava: mummi makasi voipuneena sohvalla jalat käsinojalla koholla ja ”Kaapo” toisella katsellen videoita.

Illemmalla ”Kaapon” posket punehtuivat jälleen ja otsa lämpeni, sairaus ei ihan vielä ollut hellittänyt. Lääkkeen ottamisen aika oli taas.

Päivä ”Kaapon” kanssa oli taas kerran niin onnistunut, hauska ja opettavainen, myös mummille. Tärkeimpiä asioita elämässä on oma perhe, lapset, lapsenlapset. Vaikka välillä luulet tulevasi toimeen yksinäsi, mikään ei kuitenkaan voita oman perheen tukea. Itsekin tuet heitä. Yhdessä ollaan perhe. We are family!

Olet minulle rakas, ”Kaapo”, olet minulle tärkeä!

 

 

 

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s