Vuoden 2016 viimeisen päivän aamu ennen valkeamistaan osoittautui kylmemmäksi kuin yleensä paikkansa pitävät ylen sään antamat ennustukset olivat luvanneet edellisenä iltana. Pakkasta oli mökin mittarissa selkeästi – 13C.

20161230_125949

Kippari oli ylipuhunut minut edellisenä päivänä osallistumaan kanssaan yhteiselle hiihtoretkelle, jolla mittaa olisi yli 30km. Nyt se meni tietenkin uusiksi. Lähdimme retkelle, jolle mittaa löytyisi alle 20km. Onneksi, sillä pakkanen oli hiipinyt hitaan varmasti lähelle -20C:tta, kun olimme lopulta mökillä takaisin.

Lähdimme tavoittelemaan kohdetta, joka sijaitsi mökiltä aika lailla suoraan pohjoiseen. Siellä sijaitsi latukahvila nimeltään Elämänluukku. Matkaa sinne oli yhteensuuntaan reilut 8km.

20161224_114227

Alkumatkasta vielä aamun hämärässä huomasimme ladulla runsaasti porojen jälkiä ja muutamia koirantassun näköisiäkin. No siitäpä mielikuvitukseni lähti omille teilleen. Jälkiä silmäillen sydämeni lyönnit kiihtyivät ja kun kippari tokaisi alueen olevan porojen ja susien reservaattia, oli homma lähes valmis, mutta onneksi rauhoituin.

Aamun varhaisilla hämärillä hetkillä hiihtäjiä ei ole moniakaan, ei nytkään. Latu oli helppo, mäkiä ei ollut ja se eteni jonkinlaisessa puron pohjukassa ja oli välillä jäinen. Kohta saavuimme kapean järven jäälle. Pakkanen tuntui kylmältä ja jäällä viima pääsi puhaltamaan, mutta onneksi tuuli oli heikkoa. Vauhtia oli pidettävä koko ajan yllä ja lykin etummaisena ottaen pohjoisen viiman vastaan.

Järvi oli kapea, mutta sitäkin pidempi. Jälkeenpäin mökillä karttaa tutkimalla laskin sen pituudeksi lähes 3km. Se tuntui armottoman pitkältä matkalta. Pakkasilman hengittäminen huursi hiukset, partakarvat ja kulmakarvat sekä valkaisi hiihtolakit. Kylmä kohmetti jalat, sormet ja kasvot.

Tähyilin laturisteysmerkkejä, ei mitään näkynyt. Muutama autiomökki savupiipulla varustettuna löytyi matkan varrelta. Sinne olisi murtauduttava, jos Elämänluukku ei olisikaan auki ja kohmetus kylmästä olisi väistämätöntä, ajattelin.

Lopulta laturisteysmerkkejä ja merkintä, että Elämänluukkuun 0,9km. Luojan kiitos, sanoi kroppani, ajatukset olivat jo kankeita.

Olimme aamun toiset hiihtäjät, yhden luisteluhiihtäjän jäljet olivat näkyvissä latukoneen ajon jälkeen ladulla. Viimeisessä nousussa kyseinen hiihtäjä tulikin vastaan ja sain kysyttyä: ”Onko kahvila auki? Hiihtäjä vastasi kylmissään nopeasti ohisujahtaessaan: ”Kylmä on” (ei helvetti, ajattelin…) onneksi lause jatkui: ” auki on”! Luojan kiitos.

20161231_163900

20161231_163925

20161231_164112

Pääsimme lopulta vanhaan Kemi Oy:n savottakämppään tehtyyn latukahvilaan. Mikä ihana tunne. Pakkanen oli hieman liian kova ja vauhtia oli pidettävä koko ajan, jottei jäätyisi ladulle. Lisäksi avoimella järven jäällä hiihtäminen kylmäsi kroppaa kummasti.

Elämänluukku on ollut savottakämpillä ruokasaliin auennut keittiön luukku, josta savottaemäntä tarjoili metsureille ruoka-annoksen. Nyt Elämänluukku antoi meille kylmettyneille lämmittelypaikan ja vatsantäytettä.

20161231_164052

Makkaranpaisto takassa lämmitti ja masu sai evästä. Latukahviloissa ei suvaita omien eväiden nauttimista, niinpä jätin omien eväsleipien syömisen väliin. Se oli virhe.

Paluumatkalla päästyämme taas avoimen järvenselän ylityksen reippaalla vauhdilla, uuvuin ja jouduin pysähtymään syömään puolijäätyneitä eväsleipiäni ja juomaan termospullosta kuumaa mustaherukkamehua.

Syömisen jälkeen matka jatkui. Tullessamme lähemmäs mökkiä ympärillämme oli läheisen ison järven rannoille noussut sankka sumu. Pakkanen oli kiristynyt. Värisävyt olivat tosi eksoottiset taas kerran.

20161231_123428

Reidet olivat kylmästä kankeat ja loppumatka oli hidaskulkuista. Nyt laduilla oli jo runsaslukuisesti muitakin hiihtäjiä, kovin valkopartaisia ja kohmeisen näköisiä.

Mitä tästä opin. Hulluutta lähteä hiihtämään yli – 15C: teen pakkasilla. On oltava varma, onko retkellä aukiolevia lämmittelypaikkoja. On oltava tarpeeksi evästä mukana energiatankkausta varten ja myös syötävä varaamansa eväät. On oltava riittävän lämmin vaatetus ja naamasuojus. Älä lähde yksin. Matka ei tapa, jos vauhti on sopiva. Matkan ja vauhdin voi kestää, mutta kylmyys voi viedä uupumiseen.

Tähän voi lisätä, että mm. Ylläksen hiihtoladuista löytyy mobiilisovellus, josta löytyy latukartta, latukoneen sijainti, latukahvilat jne. Itselläni oli paperikartta käytössäni.

Vuodenvaihteessa tulee kerrattua elettyä elämää taaksepäin. Tulee muisteltua mokia ja onnistumisia. Uusia tulee varmasti, niitä molempia. Kaikkea ei voi suunnitella onnistuneesti etukäteen, mutta varautua voi epävarmuustekijöihin tai muuttuviin olosuhteisiin. Kokemus ja tieto auttavat. Olet itse elämäsi paras suunnittelija. Ja muista, ettei ”Elämänluukku” ole aina auki.

20161231_163958

Hyviä suunnitelmia Uuteen Vuoteen 2017!

Ja kiitokset kaikille blogini seuraajille ja satunnaisille lukijoille!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s