Joulu heitti myrskyihin

Joulut ovat aina hieman arvoituksellisia aikoja. Niissä on jotain taikaa ja et voi tietää, mitä ne tuovat tullessaan kunakin vuonna.

Tunteisiin vetoava joulumusiikki, joulupuheet, saarnat, muistamiset, lahjat, esteettisyys, kaikki tulvivat vastaasi ja sekoittavat tunne-elämäsi, mielialasi, heittävät sinut pyörremyrskyyn, josta et tiedä, miten ja mihin putoat.

Tänä jouluna vietin itsellistä joulua. Ilmoitin läheisilleni, että tänä jouluna olen itsekseni, omasta vapaasta tahdostani.

Tein tietenkin normaalit jouluvalmistelut, siivosin, leivoin hieman, ostin ruokaa kaappeihini, huolehdin kaikille lahjat, hyväntekeväisyyteenkin lahjoitin ja ostin myös itselleni joululahjoja.

Tapasin läheiseni ennen joulua ja annoin heidän lahjansa ja sain omani ja kävin ilahduttamassa eläkeläisystävääni tekemällä hänelle joulusiivouksen ja viemällä pienen joulutervehdykseni.

”omatuntoni pitäisi olla nyt puhdas”

Vaikuttaa siltä, että omatuntoni pitäisi olla nyt puhdas ja mieli hyvä joulunviettoon. Täydellistä, näin joulu on jotenkin hohdokkaampi ja olen oikeutettu viettämään jouluani omin toivein ja tarpein. Voin nyt syödä hyvin, laiskotella, nauttia joulumusiikista, romanttisista elokuvista, ja niin edelleen. Olen puhdistanut syntitaakkaani edes hieman.

Tämä joulu onkin kulunut liikunnan, hyvän ruoan, musiikin, elokuvien ja kirjojen parissa. Olen tehnyt sitä, mikä minua huvittaa ja miellyttää. Tämä joulu on tuntunut jopa ylelliseltä.

Joulut ovat kuitenkin taianomaisia aikoja ja et tiedä, mihin ne ajavat sinut minäkin vuonna. Joillekin ne voivat olla traagisia, karmeita sukukriisejä tai alkoholin huuruisia kotimyrskyjä. Toivottavasti useimmin sentään mukavia kokemuksia.

Joulusaunapuhdistautumisen jälkeen alkoi omassa joulussani ne perinteiset rituaalit: ruoka, juoma, lahjat, musiikki, televisio-ohjelmat jne.

”yllättäen se kuulostikin yhdeltä oman elämäni kriisivaiheelta”

Lahjakirjaani lukiessani uppouduin erään taiteilijan tunnemyrskyihin hänen kirjoittamansa elämänpätkäkertomuksen luettuani. Yllättäen se kuulostikin yhdeltä oman elämäni kriisivaiheelta. Hetkeltä, kun ymmärrät, ettet voi jatkaa samalla tavalla kuin ennen ja lähdet itsesietsimisretkelle koheltaen stressihuuruissasi kohti valitsemaasi päämäärää.

Muistan liiankin hyvin oman matkani  ja tuon hämärähkön pätkän elämässäni, kun kiidin autolla kohti pohjoista koittaen päästä pakoon stressiä, henkistä pahoinvointia ja elämääni.

 

Pohjoiseen raahauduttuani yritin rauhoittua maalaamalla tauluja, nauttimalla talvesta, mökkeilystä ja yksinäisyydestä, mutta stressitilassa rauhoittuminen ei tapahdu hetkessä enkä sinnekään voinut jäädä loputtomiin.

Tuo kriisivaihe johti uuteen vaiheeseen, vaikka toikin mukanaan vaikeita ratkaisuja ja uusia opeteltavia asioita, se johti aika täydelliseen elämänmuutokseen, joka koski silloin myös omia läheisiäni ja on aiheuttanut heille monia muutoksia runsaasti.

Nyt uskon, että vaikka muutos aiheutti kärsimyksiä, se johti monien mutkienkin kautta kohti parempaa tulevaisuutta ja nykyisyyttä. Omaa itseä täytyy kuunnella ja uskoa ja toimia sen mukaan. Tämän uskon oppineeni.

”oman itsensä kanssa on joskus tehtävä rauha”

Eli oma itsellinen joulunviettoni johtikin minut muistoissani omaan kriisielämänvaiheeseeni. Menneisyyshän elää kanssamme aina, välillä unohtuneena, välillä se tulee selkeinä muistoina yllättäviinkin hetkiisi.

Oman itsensä kanssa on joskus tehtävä rauha, jos et tee sitä vapaaehtoisesti, se vie sinut myrskyisille merille kiikkerällä paatilla, jonka ohjaus on holtitonta.

On parempi olla vaikka sitten itse omissa myrskyissään kokemuksensa saanut kapteeni kuin noviisi, joka joutuu keskelle pahinta pohjoisen myrskytuulta ilman tottelevaa peräsintä. Siinä tilanteessa tarvitsee apua.

Kiitos elämälle, uusien myrskyjen tullessa osaan ohjata elämääni kokeneempana. Ja kiitos, ettei tänä jouluna itsellinen jouluni tuntunut mitenkään tylsältä vaan sain kokea taianomaisia hetkiä ja ymmärtää, että samankaltaisia kokemuksia voi olla muillakin.

Minunkin itsellisen jouluni toi valoisemmaksi lopulta omat lapsenlapseni, kun taas heitä pääsin tapaamaan. Elämä on ihanaa ja elämisen arvoista kaikista myrskyistä huolimatta.

 

 

 

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s