Uudet vuoret odottavat

Ystävä toivotti minulle Hyvää Uutta Vuorta! Hänet tuntien, uskoisin tuon viimeisen sanan kohdalla olevan tahaton kirjoitusvirhe, mutta siitäpä omat ajatukseni lähtivätkin kiipeilemään.

Olen aiemminkin kirjoittanut vuorista, joita itse tunnun keräilevän elämässäni. Joku muu keskittyy vain yhden vuoren valloitukseen ja tekee sen ehkä täydellisemmin, minä kurkin monen vuoren huippuja ja rinteitä. Vuorina ovat aiemmin olleet mm. uudet työpaikat, asunnot, paikkakunnat, uudet ihmiset. Nyt ne näyttävät olevan hieman erilaisia vuoria.

Vuoden vaihtuminen on ripittäytymisen ja itsetutkiskelun aikaa ja jospa voisi vielä katsoa ennustajana uuteen vuoteen, jotta hieman edes saisi vihjettä, mitä on tulossa. Mutta eipä näin usein käy, kuinka moni olisi viime vuoden kaltaisen osannut ennustaa tulevaksi.

Uudet vuoret

Aikamoinen vuori on ollut siis viime vuosikin. Viime vuonna tapahtui asioita, jotka ovat vieneet minua eteenpäin toimissani, olen siis keskittynyt piha- ja puutarhatöihin, kunnostanut taloani, saanut hankittua asioita, jotka ovat nykyaikana tarpeellisia. Luopunut myös monesta vanhasta tavarasta, vaatteesta ja aatteesta, jotka eivät enää ole minulle tarpeellisia.

Mutta olen myös saanut unohduksissa olleita asioita takaisin. Tällaisia on ollut musiikin kuuntelu, jolle ei mielestäni ollut aikaa jossain vaiheessa sekä taidenäyttelyissä käyminen, sen verran kuin viime vuonna niihin on edes päässyt.

Henkistä mittelyä on joutunut käymään moneen kertaan vuoden aikana ja lähinnä itsensä kanssa. Sekin tuntuu olevan tarpeellista, jotta pääsee eteenpäin. Nyt vuodenvaihteessa tulee taas se tunne, että otetaan uusi niskaote elämästä, toivottavasti tuo tunne säilyy ja jatkuu tekemiseen asti.

”opettele elämään yksin”

Kuitenkin hyvä ja lohduttava huomio vuoden aikana on ollut, kuinka eristäytymisen pakko ei ollutkaan mitenkään hankalaa minulle, sillä olen jo opetellut elämään yksin. Se on mielestäni yksi tärkeimmistä opeista elämässä, tulla toimeen myös yksin. Yksin eläminen ei tarvitse olla yksinäistä, ikävää tai hankalaa.

On tietenkin asioita, jotka joutuu itse päättämään, hoitamaan ja hakemaan itse apua. Mielestäni sellainen on vain kannustavaa, kun huomaa, että selviää taas uusista eteen tulevista asioista ja tehtävistä omin päätelmin ja kyvyin. Suosittelen kaikille.

Ammattilaisten käyttäminen apuna kodin remonteissa ja pihatöissä maksaa tietenkin jonkin verran, mutta aina voi löytyä myös naapureita, ystäviä ja työkavereita, joilta voi saada jotain työapua. Tätä apua täytyy uskaltaa kysyä, moni on valmis auttamaan pienissä asioissa, kaikkea kun ei millään heti osaa itse. Onneksi minulla on auttavaiset naapurit ja oma lähipiiri.

”ankkurit”

Liikunta on itselle se, mikä on ankkuroinut maahan ja antanut keholle sen kaipaamaa liikettä ja aivoille tuuletusta. Luontopolut ovat edelleen kutsuneet, vaikka keväällä oli jo hieman ahdistavaa kulkea ruuhkautuneilla retkipaikoilla. Lopulta ymmärsin ajoituksen olevan tärkeää; mennä joko aamupäivällä aikaisin tai iltapäivällä myöhemmin, niin suuri kansa on jo häipynyt ja aina löytyy myös vähemmän tunnettuja polkuja.

Yksi suuri toiveeni on päästä hiihtämään tänä talvena. Jos se ei onnistu kotikulmillani, lähden etsimään latuja muualta. Hiihtoputki ei ole sellainen, luonnon kauneus ja raikas ilma ovat tärkeitä elementtejä hiihtämisessä. Onneksi voin ainakin muistella mukavia hiihtoretkiä pohjoisessa valkoisilla laduilla, mäkiä ja vaaroja ja pelkoa niiden laskemisesta.

Retkeily jatkuu ja kansallispuistobongauksia riittää minulla vielä, viime vuonna korkkasin 2 itselleni uutta kansallispuistoa, Leivonmäen ja Päijänteen kansallispuistot. Innolla odotan Torronsuon reittien kunnostamisen valmistumista. Nyt jo näyttää lupaavalta siellä. Torronsuo olisi myös minulle lähimpiä hiihtopaikkoja, jos vain sitä lunta olisi.

”toimia ja tavoitteita”

Terveenä pysyminen saisi jatkua ja siinä riittää vuorta kiivettäväksi. Epätietoisuus uusien keinojen toimivuudesta ja viruksen voittamisesta kalvaa tietenkin. Kuitenkin muustakin terveydestä on pidettävä huolta, aina voi tapahtua mitä vaan. On oltava perusvarovainen terveellä tavalla, ei kuitenkaan itseään ja elämäänsä liiaksi kahliten.

Toisten auttaminen jatkuu edelleen ja siinä minulla on oma henkilökohtainen hyväntekeväisyyskohteeni, henkilö, jota auttelen säännöllisesti siivouksessa ja muissakin pienissä asioissa. Moni viisas henkilö on sanonut, että toisten auttaminen on elämän tärkeimpiä asioita. Huolehtiminen omasta lähipiiristä siinäkin mielestäni kaikista tärkeintä.

Ympäristöasioissa on minulla vielä tekemistä, autoilun vähentäminen on itselle suuri ja korkea vuori kiivettäväksi. Tosin lasken itselleni eduksi sen, että muutin työpaikan perässä samalle paikkakunnalle, joten työmatka on lyhyt. Olisin voinut valita toisinkin, mutta halusin lyhyen työmatkan.

Muissa ympäristöön ja ilmastoon liittyvissä valinnoissa olen onnistunut mielestäni paremmin. Hankintojen on oltava kestäviä ja laadukkaita ja jätteen kierrättäminen on onneksi jo helppoa sekä pihalla voin kompostoida. Sitä tulen kehittämään vielä tänä vuonna paremmaksi.

Ruokailuun on tullut enempi kasvisruokia, vegeruokia ja kalaa. Nyt haluaisin opetella enemmän aasialaista ruoanvalmistusta. Retkeilytarvikkeisiin voisin hankkia jonkinlaisen risukeittimen, jotta ei tarvitsisi aina nuotiota sytytellä. Syöminen ja kahvinvalmistaminen retkillä on nautinnollista ja pitkillä retkillä tarpeellista.

Oma puutarhaharrastukseni tulee kehittymään ja ehkä ensi kesänä ja syksynä saan korjata enemmän perunoita, porkkanoita, marjoja jne. Tämä on sitä omaa unelmaani, kasvattaa omaa ruokaa ainakin pieneltä osin. Nyt on ollut todella kiva ottaa pakastimesta sinne keväällä laittamiani broccolin korvikkeita, peltokanankaalin höyrytettyjä varsia, jotka antavat hyvää vihreää elinvoimaa talven ruokiin.

Peltokanankaali sopii mm. wokkeihin ja nuudelikeittoihin. Peltokanankaalta, nokkosta ja voikukkia kasvaa tontillani siellä, missä ei vielä ole siistiä nurmikkoa. Eli kaikkea ei kannata nurmeksi laittaa edelleenkään. Hortoilu ja metsän marja- ja sienisadon keräily jatkukoot harrastuksinani.

”kärsivällisyyttä aina vaan…”

Hortoilu ja puutarhurin työt jatkukoon. Yksi iso oppi on ollut noissa pihatöissä kärsivällisyyden opettelu. Mikään ei valmistu hetkessä, puut ja pensaat eivät vuodessa kasva montaa senttiä, kaikkea ei jaksa tehdä yhtenä päivänä, edes yhtenä kesänä.

On palasteltava töitä, kyllä niitä saa valmiimmaksi useammallekin vuodelle jakamalla. Tämä oppi on varmasti omille naapureilleni vaikeampaa heidän joutuessaan katsomaan hidasta puutarhan ja pihan valmistumista. Aina on joku kasa odottamassa levittämistä. Kasat kertovat, että työt ovat kesken. Tällä ajatuksella siedän niitä itse hieman paremmin.

Kasoja ja vuoria riittää. Milloin olemme valmiita? Tulee erilaisia aikoja ja keskitymme erilaisiin asioihin. Nyt tätä ensi vuonna jotain muuta ja sehän elämässä on jännittävää, ettet tiedä mitä ajat tuovat tullessaan.

Ajattelin kirjata nämä asiat ylös, jotta voin ainakin itse palata niihin uudelleen vuoden päästä. Tällaisia ennustuksia ja tavoitteita annoin itselleni tälle vuodelle.

Vuorikiipeilyä harrastava elämän oppilas

Julkaissut kristiinatee

Tavallinen poluntallaaja, joka harrastaa luonnossa liikkumista. Liikun luonnossa huvin ja hyödyn (marjastus, sienestys, liikunta ja rauhoittuminen) vuoksi. Elämään kuuluu muukin monipuolinen liikunta: uinti, hiihto, pyöräily, pitkät kävelyretket. Itsekokkaaminen on elämän piristys. Puutarha- ja pihatyöt työllistävät kasvukaudella. Kirjoitan myös kaikenlaisesta elämässäni tapahtuvasta. Ammattini on ruoka-alalla.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Lifecruisers

We Don’t wait for the perfect moment, we take the moment and make it perfect

kristiinatee

tavallisen poluntallaajan blogi, josta löydät retkeilyä, liikuntaa, purjehdusta, puutarhanhoitoa, havaintoja, sattumuksia ja ajatelmia ruokaakaan unohtamatta

Matkalla lähelle tai kauas

Elämä on matka. Aikuisen naisen matkoja lähelle ja kauas.

Nokisuu

Tales and stories from the places and streets I live in

Revontulia

by Liisa Peltonen

Ukkosensinistä ja myrtinvihreää

Puutarhasta ja sen vierestä

Piilo-osaajat

Rekrytoijan aarreaitta – Asiantuntijoita eri aloille

Kohtisuora

kirjoista ja elämästä

Vispilän viemää

Kokkausta & turinointia

Hifistelijän keittokirja

Herkullista kotiruokaa aidoista aineksista hyvällä mielellä

Hillokeittiö

Hilloja, säilöntää, gluteenitonta leivontaa ja ruoanvalmistusta. Keittiöpsykologiaa, sattumuksia ja elämää.

Endorfiininmetsästäjä

Endorfiininmetsästystä maastoissa ja merellä. Aamueuforiaa altaissa. Hikistä nautiskelua laduilla ja poluilla. Kolhuja ja oivalluksia.

-mip-

Pyöräily on Kivaa!

Patikkamuistio

Venäläinen sotalaiva, haista vi**u!

%d bloggaajaa tykkää tästä: