Peuranpolulla Häntälässä

Eläinten tekemiä polkuja on hauska lähteä seuraamaan, näitä polkuja mielestäni tekevät selkeimmin peurat. Saaristossa ja Etelä-Suomessa niitä voi löytää helposti mennessään mihin tahansa metsään. Nyt kuitenkin kerron retkestäni Peuranpolulle, joka sijaitsee Someron Häntälännotkojen luontopolun kylkiäisenä.

Peuranpolku on mielenkiintoinen jatke Häntälännotkojen kauniiden jokivarsiniittyjen läpi kulkevan luontopolun vieressä. Rekijoen alkunoron varteen on syntynyt kauniit rinneniityt, jotka ovat säilyttäneet karjan laiduntamisen myötä maiseman viehkeän avoimena ja harvinaisen pikkuapollo-perhosen uskollisena näille notkoniittyjen rauhallisille elinpaikoille, joissa kasvaa myös ko. perhosen toukkien tarvitsema ravintokasvi pystykiurunkannus ja monet uhanalaiset kasvit.

Notkoniittyjä laiduntaa kesäisin paikalliset lehmät tai lampaat ja siksi sen luontopolulle ei ole asiaa koirien kanssa laiduntamisaikana. Peuranpolku on varmaankin osittain syntynyt ja tehty kaikille kuljettavaksi reitiksi. Sillä ei ole pituutta paljoakaan, vain reilu kilometri, mutta sitäkin haastavampi on tuo polku.

Peuranpolku alkaa Häntälännotkojen luontopolun kääntöpisteessä, jossa voi jatkaa kulkua takaisin kylätalon lähtöpaikalle pitkin tietä läpi Häntälän kylämiljöön, joka sekin on miellyttävä vanhoine kauniine taloineen ja maaseutumaisemineen tai palata takaisin notkoniittypolulle.

Kääntöpisteessä sijaitsee myös kyläyhdistyksen tekemä laavu, joka on myös kaikille avoin ja käytettävissä. Kesäaikana karja laiduntaa myös laavun ympäristössä, joten sekin on hyvin suojattu aidalla.

Häntälän notkojen luontopolun laavu

Peuranpolku kulkee koko ajan suurten kuusien keskellä. Polku on hämärähkö, sillä tiheä kuusimetsä ei päästä paljoakaan valoa sinne. Lumi onneksi antaa talvella valoisuutta. Rekijoen alku-uomien muodostamilla rinteillä kuusimetsät ovat hyvin tavallisia ja usein hyvin tiheänä kasvavia. Näin olen itse huomioinut kulkiessani tällä seudulla.

Peuranpolku on alun perin tehty eläinten tekemiä polkuja mukaillen, tämän olen kuullut paikalliselta asukkaalta ja se on yksityisen maanomistajan mailla.

Polku on haastava ja suosittelen mukaan otettavaksi kävelysauvoja tai kuten minä ja retkellä mukana olleet, otimme maasta tukevat katkenneet kuusen oksat ja hyvänä tukena toimivat nekin. Polku kulkee rinteitä ylös ja alas ja keskivaiheilla ylittää yhden Rekijoen alkunoroista. Noro ylitetään kahteen kertaan tukevia siltoja pitkin ja lopulta palataan samalle puolen jokea kuin lähdettiinkin.

Rinteet ovat todella jyrkkiä ja tukea ainakin talviaikana joutuu ottamaan myös puista, niiden rungoista tai tukevammista oksista. Polulla on myös paljon kuusien juuria varottavaksi. Mielenkiintoisen reitistä tekeekin juuri sen haasteellisuus ja varovaisuutta täytyy olla, koska liukastuminen jyrkällä rinteellä voi olla kohtalokasta sääriluille.

Paikoin onkin nähtävissä, kuinka suuret kuusetkin ovat joutuneet antamaan periksi joko savimaan vyörymille, koville tuulille tai molemmille. Kuusia on kaatuneina varsinkin alempana lähellä rinteiltä virtaavia pikkupuroja, jotka ovat syövyttäneet syviä uomia rinteisiin. Voi hyvin kuvitella, kuinka keväisinä tulva-aikoina savimaan uomissa virtaava vesi syöksyy rinnevajoamien pohjalle ja jatkaa kulkuaan Itämereen.

Maanvyörymiä tapahtuu silloin tällöin Häntälän alueilla ja näimme jopa niistä varoituksen laavulle kulkevan tien alussa. Vuoden 2020 keväällä tulvavesi oli ollut hyvin korkealla seurantapisteessä. Ei ihme, sillä talvi oli sateinen ja leuto.

Kuusien aluskasvillisuudesta on talviaikana vähän näkyvillä, mutta enimmäkseen sammalpeitettä, ruohoja ja joitain varpukasveja. Kuuset kohoavat korkeiksi tällä savimaan alueella.

Laavulla on mukava hengähtää retkeilyn lomassa, nauttia rauhassa nokipannukahvit, eväät ja paistaa vaikka makkarat. Kesäaikana paikalla saattaa olla muita aidan takaa seuraajia. Talvinen retki tänne on ihan yhtä nautittava kuin retki kesäisen vihreillä niityillä.

Kuriositeettina voin mainita, että Peuranpolulle laavulta lähtiessämme tapasimme metsästäjän, jonka ase retkotti auki olkapäällä ja kysyessäni mitä hän aikoi ampua, kertoi olevansa kettujahdilla ja koira juuri ajamassa saalista. Kettuja kertoi olevan haitaksi asti näillä seuduilla. On hyvä muistaa, että silloin, kun on metsästysaika, on metsäretkillään varovainen ja mieluummin käyttää jotain huomioväriä vaatteissaan.

Kannattaa palata tietä pitkin takaisin Häntälän kylätalon lähtöpaikalle. Vanha kylämiljöö on katselemisen arvoinen, kauniit vanhat kivijalat ja hyvänä pidetyt puutalot reunustavat kauniisti kylänraittia. Siinä voi vain ihailla vanhaa rakentamiskulttuuria ja -tapoja. Ei nykyaikaiset talot tähän miljööseen sopisikaan ja tuskin säilyisivät hyväkuntoisina yhtä kauaa aikaa.

Talvinen retki Häntälän notkoille ja Peuranpolulle oli antoisa ja nautittava sekä antoi haastetta sopivasti. Suosittelen. Kyläyhdistys vuokraa myös lumikenkiä halukkaille, tällä kertaa niille ei vielä ollut tarvetta.

Julkaissut kristiinatee

Tavallinen poluntallaaja, joka harrastaa luonnossa liikkumista. Liikun luonnossa huvin ja hyödyn (marjastus, sienestys, liikunta ja rauhoittuminen) vuoksi. Elämään kuuluu muukin monipuolinen liikunta: uinti, hiihto, pyöräily, pitkät kävelyretket. Itsekokkaaminen on elämän piristys. Puutarha- ja pihatyöt työllistävät kasvukaudella. Kirjoitan myös kaikenlaisesta elämässäni tapahtuvasta. Ammattini on ruoka-alalla.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Lifecruisers

We Don’t wait for the perfect moment, we take the moment and make it perfect

kristiinatee

tavallisen poluntallaajan blogi, josta löydät retkeilyä, liikuntaa, purjehdusta, puutarhanhoitoa, havaintoja, sattumuksia ja ajatelmia ruokaakaan unohtamatta

Matkalla lähelle tai kauas

Elämä on matka. Aikuisen naisen matkoja lähelle ja kauas.

Nokisuu

Tales and stories from the places and streets I live in

Revontulia

by Liisa Peltonen

Ukkosensinistä ja myrtinvihreää

Puutarhasta ja sen vierestä

Piilo-osaajat

Rekrytoijan aarreaitta – Asiantuntijoita eri aloille

Kohtisuora

kirjoista ja elämästä

Vispilän viemää

Kokkausta & turinointia

Hifistelijän keittokirja

Herkullista kotiruokaa aidoista aineksista hyvällä mielellä

Hillokeittiö

Hilloja, säilöntää, gluteenitonta leivontaa ja ruoanvalmistusta. Keittiöpsykologiaa, sattumuksia ja elämää.

Endorfiininmetsästäjä

Endorfiininmetsästystä maastoissa ja merellä. Aamueuforiaa altaissa. Hikistä nautiskelua laduilla ja poluilla. Kolhuja ja oivalluksia.

-mip-

Pyöräily on Kivaa!

Patikkamuistio

Venäläinen sotalaiva, haista vi**u!

%d bloggaajaa tykkää tästä: