Vähempi olisi enempi

Luin juuri viime vuoden alun vuodatustani ”Uudet vuoret odottavat-postaustani”, jossa kävin läpi edellisen vuoden sattumuksia ja uusia vuoden 2021 odotuksiani ja tavoitteitani. Huh, huh täytyy sanoa. Aikamoinen käsikirja tuli kirjoitettua viime vuodelle. Tämä eri vuosien seuranta ja uusien tavoitteiden asettaminen aina uudelle vuodelle on niin mielenkiintoista itselleni, että jatkan tätä tänä vuonna 2022.

Vuoden 2021 satoa

Toteutuivatko kaikki ajatukseni ja odotukseni? Kirjoitin liikunnasta ja retkeilystä ja ne ovat pysyneet matkassani, kuinkas muuten. Uusia kansallispuistovalloituksia ei tullut, mutta tutut lähellä olevat Torronsuo ja Liesjärvi ovat tarjonneet mukavia luontohetkiä. Pyöräilin myös kesällä, koska kävely on tylsää lämpimällä säällä ja onneksi lopulta syksyllä pääsin taas uimahalliin. Sain liikuntaa monipuolisesti. Niin ja hiihtää sain, Etelä-Suomeen tuli riittävästi lunta, se oli hienoa.

Kesällä valloitin yhden lapsuuteni unelmista Konttaisen Kuusamossa, seikkailin yksinäni karhuista tunnetulla Koillismaalla puolukoita poimien, tavaten kalastajia, karhunmetsästäjiä, linnustajia ja omaa perhettänikin. Oli kiva syysreissu Kuusamossa syyskuun alussa. Ruska alkoi matkani aikana värittämään maisemaa mutta oli parhaimmillaan vasta seuraavalla viikolla kuin itse siellä olin.

Kevät alkoi tottakai puutarhatöillä ja jatkui koko kesän puutarhatöillä kunnes olin lopulta kurkkuani myöten täynnä kaikkea puutarhatyötä. Kesä oli kuiva enkä osannut kastella tarpeeksi kasvustojani, varsinkaan perunamaata ja vihanneksiani. Muut istutukset selvisivät aika hyvin, koska olen valinnut kasvini niin, että ne pärjäisivät paahteisella pihallani.

Ampiaiset imivät vattusadostani suuren osan kuivana aikana ja en voinut niille mitään. Hieman auttoi, kun laitoin niille hunajalla maustettua vettä sankoon ja sinne muutamia heinänkorsia, jotta ne pääsevät vedestä tarvittaessa kipeämään ylös. Oppimaan joutuu joka vuosi jotain puutarhanhoidosta.

Voi valtava miten mukavia mustikka-, puolukka- ja sienireissuja sain tehdä viime kesänä. Satoakin tuli pakastimeni täyteen ja hilloksi asti. Ensin mustikat olivat pienehköjä mutta myöhemmin ihan valtavan suuria, kun lopulta sadetta saimme. Sienien kanssa oli ongelmaa kuivuuden vuoksi, mutta tarpeeksi monta kertaa kun ehti käydä sain karvarouskuja ja herkkutatteja aivan riittävästi.

Ei ollut muuten huonompi vuosi 2021 vaikka työelämä oli rankkaa koronan vuoksi. Tänä vuonna työtä on tiedossa monipuolisesti ja paljon sekä useita eri projekteja työmaalla.

Olen myös sinnikkäästi jatkanut kirjoitustyötä eräässä lehdessä. Uusien ihmisten haastattelut ja artikkeleiden kirjoittaminen on todella antoisaa työtä ja nautin siitä todella. Kirjoittamisessa voi kehittyä ja myös se auttaa kannustamaan itseä. Kirjoitustyön avullakin olen jaksanut näinä ikävinä aikoina. Toinen on luonto, josta saan voimia ja ulkoilu vaikkakin vain lähinurkissa kävellen. Jokainen tarvitsee joitain itselleen välttämättömiä henkireikiä.

Vuodelle 2022

Mitä odotan vuodelta 2022 ja mitä tavoitteita sille laitan. Kunhan tästä hullusta korona-taudin leviämisvaiheesta päästään, uskon, että suurimman osan sairastettua tuon taudin saamme olla taas pidemmän aikaa rauhassa. Tämä aika tulee vaatimaan kärsivällisyyttä ja monenlaisia uudelleen järjestelyjä työelämässä. Vain välttämättömimmät työt on tehtävä ja turvattava haavoittumimmat asiat ja kohteet, jos henkilökuntaa on runsaasti pois yhtäaikaa. Tästä selvitään, en epäile sitä ollenkaan.

Vuosi alkoi vahvalla puheella, jota tähän tilanteeseen tarvittiin. Presidentti latasi maamme ulkopoliittisen ja sisäpoliittisen näkemyksen ja linjan vakuuttavasti pöytään. Piste. Pidin tuosta puheesta, se oli selkeä ja ymmärrettävä, lopulta. Saimme monia ohjeistuksia, joita tarvitsimme. Hyvä niin, täysi sekasorto on huono vaihtoehto, sitä riittää maailmalla.

Mitä minä aion toteuttaa vuonna 2022? Jatkaa ulkoilua, liikuntaa ja ehkä monipuolistaa sitä vielä enemmän, kuntosalitreenaus tai ainakin kotisalitreenaus sekä uinti tälle vuodelle lisänä. Retkeily jatkuu ja tänä vuonna voisin käydä jossain itselleni korkkaamattomassa kansallispuistossa.

Vähempi olisi enempi

Yhden tärkeän haasteen annan itselleni. Aion vähentää muovin käyttöä, muovipussien, muovipullojen, kertakäyttöastioiden, muoviin pakattujen elintarvikkeiden ym. On täysin itsensä huijaamista ajatella, että muovipussit voi kierrättää ja se riittää. Suomessa tuotetaan niin paljon muoviroskaa ja kerätään sitä niin paljon, että osa on vietävä jatkokäsittelyyn ulkomaille. Mieletöntä! Tämä tuleekin vaatimaan kekseliäisyyttä, mitä muovin korvikkeeksi. Ainakin voi kaupassa käydessään ottaa oman laukun mukaan sekä omat kankaiset vihannes- ja hedelmäpussit. Kaikissa ostettavissa tuotteissa voi karttaa muovia tai valita kierrätetystä muovista tehtyjä tuotteita.

Jos tätä muoviasiaa lähtee ajattelemaan pidemmälle päätyy lopulta miettimään sitä, kumpi on parempi: valita kartonki- tai paperikääre vai muovi. Metsän hakkuut vai öljyn käyttö. Muovin kohdalla ongelmallisinta mielestäni on sen hidas hajoaminen ja runsas roskautuminen luontoon.

Olen katsellut Simon Reeven matkaohjelmia ja vaikuttunut niistä monella tapaa. On mielenkiintoista seurata hänen matkojaan ympäri maapalloa ja ihailla luontokuvia ja järkyttyä niin monista luontomme tuhoutuvista eläin- ja kasvilajeista sekä luontoa uhkaavista saasteista ja ilmastonmuutoksen aiheuttamista tuhoista mutta vaikuttua myös useista pelastamis- sekä ennallistamiskohteista. Kukin voi tehdä jotain, jokaisen kuuluu tehdä jotain maapallomme luonnonolosuhteiden hyväksi.Vähempi olisi enempi. Vähempi muovia, saasteita, metsätuhoja – enempi puhdasta luontoa, luonnon monimuotoisuutta, happea.

Julkaissut kristiinatee

Tavallinen poluntallaaja, joka harrastaa luonnossa liikkumista. Liikun luonnossa huvin ja hyödyn (marjastus, sienestys, liikunta ja rauhoittuminen) vuoksi. Elämään kuuluu muukin monipuolinen liikunta: uinti, hiihto, pyöräily, pitkät kävelyretket. Itsekokkaaminen on elämän piristys. Puutarha- ja pihatyöt työllistävät kasvukaudella. Kirjoitan myös kaikenlaisesta elämässäni tapahtuvasta. Ammattini on ruoka-alalla.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Lifecruisers

We Don’t wait for the perfect moment, we take the moment and make it perfect

kristiinatee

tavallisen poluntallaajan blogi, josta löydät retkeilyä, liikuntaa, purjehdusta, puutarhanhoitoa, havaintoja, sattumuksia ja ajatelmia ruokaakaan unohtamatta

Matkalla lähelle tai kauas

Elämä on matka. Aikuisen naisen matkoja lähelle ja kauas.

Nokisuu

Tales and stories from the places and streets I live in

Revontulia

by Liisa Peltonen

Ukkosensinistä ja myrtinvihreää

Puutarhasta ja sen vierestä

Piilo-osaajat

Rekrytoijan aarreaitta – Asiantuntijoita eri aloille

Kohtisuora

kirjoista ja elämästä

Vispilän viemää

Kokkausta & turinointia

Hifistelijän keittokirja

Herkullista kotiruokaa aidoista aineksista hyvällä mielellä

Hillokeittiö

Hilloja, säilöntää, gluteenitonta leivontaa ja ruoanvalmistusta. Keittiöpsykologiaa, sattumuksia ja elämää.

Endorfiininmetsästäjä

Endorfiininmetsästystä maastoissa ja merellä. Aamueuforiaa altaissa. Hikistä nautiskelua laduilla ja poluilla. Kolhuja ja oivalluksia.

-mip-

Pyöräily on Kivaa!

Patikkamuistio

Venäläinen sotalaiva, haista vi**u!

%d bloggaajaa tykkää tästä: