Raparperikakku

Talven todennäköisesti pahin lumimyräkkä aluillaan ja minä leivoin raparperikakun. Maistui hyvältä. Pakasteesta oli jo aiemmin sattunut käteeni viime kesän ehkä ainoat oman pihan raparperit, jotka pakastin ilmeisesti juuri tätä päivää varten. Piirakka on ensimmäinen ajatus, mitä tehdä raparperista. Tästä tuli ennemminkin kakku, sillä tein tämän pienehköön irtopohjavuokaan.

Raparperikakku, gluteeniton

150g voita

1,5 dl (1/2 fariinisokeria ja toinen puoli kidesokeria)

Vatkaa nämä vaahdoksi.

Lisää :

2 kananmunaa yksitellen vaahtoon vatkaten hyvin

3dl kaurajauhoja

1 tl leivinjauhetta

(1 tl psylliumjauhetta, jos sulla on)

Lisää kuivat aineet taikinaan ja sekoita.

Päälle:

3 dl raparperipaloja

2 rkl fariinisokeria

Kuumensin raparperinpalat mikrossa ja sekoitin fariinisokerin ja 1 rkl perunajauhoja sekaan. Kaadoin liian irronneen nesteen pois ensin.

Voitele irtopohjavuoka (halkaisija 20cm, ostin Heirolin vuoan ja se on toiminut hyvin).

Jauhota vuoka kookoshiutaleilla, saat kivan lisämaun kakkuun siitä.

Laita taikina vuokaan ja nosta hieman reunoille korkeammaksi, jotta keskelle jää paikka raparpereille.

Paista 200C:ssa n. 25 minuuttia.

Nauti vaniljakastikkeen kanssa.

.

Vähempi olisi enempi

Luin juuri viime vuoden alun vuodatustani ”Uudet vuoret odottavat-postaustani”, jossa kävin läpi edellisen vuoden sattumuksia ja uusia vuoden 2021 odotuksiani ja tavoitteitani. Huh, huh täytyy sanoa. Aikamoinen käsikirja tuli kirjoitettua viime vuodelle. Tämä eri vuosien seuranta ja uusien tavoitteiden asettaminen aina uudelle vuodelle on niin mielenkiintoista itselleni, että jatkan tätä tänä vuonna 2022.

Vuoden 2021 satoa

Toteutuivatko kaikki ajatukseni ja odotukseni? Kirjoitin liikunnasta ja retkeilystä ja ne ovat pysyneet matkassani, kuinkas muuten. Uusia kansallispuistovalloituksia ei tullut, mutta tutut lähellä olevat Torronsuo ja Liesjärvi ovat tarjonneet mukavia luontohetkiä. Pyöräilin myös kesällä, koska kävely on tylsää lämpimällä säällä ja onneksi lopulta syksyllä pääsin taas uimahalliin. Sain liikuntaa monipuolisesti. Niin ja hiihtää sain, Etelä-Suomeen tuli riittävästi lunta, se oli hienoa.

Kesällä valloitin yhden lapsuuteni unelmista Konttaisen Kuusamossa, seikkailin yksinäni karhuista tunnetulla Koillismaalla puolukoita poimien, tavaten kalastajia, karhunmetsästäjiä, linnustajia ja omaa perhettänikin. Oli kiva syysreissu Kuusamossa syyskuun alussa. Ruska alkoi matkani aikana värittämään maisemaa mutta oli parhaimmillaan vasta seuraavalla viikolla kuin itse siellä olin.

Kevät alkoi tottakai puutarhatöillä ja jatkui koko kesän puutarhatöillä kunnes olin lopulta kurkkuani myöten täynnä kaikkea puutarhatyötä. Kesä oli kuiva enkä osannut kastella tarpeeksi kasvustojani, varsinkaan perunamaata ja vihanneksiani. Muut istutukset selvisivät aika hyvin, koska olen valinnut kasvini niin, että ne pärjäisivät paahteisella pihallani.

Ampiaiset imivät vattusadostani suuren osan kuivana aikana ja en voinut niille mitään. Hieman auttoi, kun laitoin niille hunajalla maustettua vettä sankoon ja sinne muutamia heinänkorsia, jotta ne pääsevät vedestä tarvittaessa kipeämään ylös. Oppimaan joutuu joka vuosi jotain puutarhanhoidosta.

Voi valtava miten mukavia mustikka-, puolukka- ja sienireissuja sain tehdä viime kesänä. Satoakin tuli pakastimeni täyteen ja hilloksi asti. Ensin mustikat olivat pienehköjä mutta myöhemmin ihan valtavan suuria, kun lopulta sadetta saimme. Sienien kanssa oli ongelmaa kuivuuden vuoksi, mutta tarpeeksi monta kertaa kun ehti käydä sain karvarouskuja ja herkkutatteja aivan riittävästi.

Ei ollut muuten huonompi vuosi 2021 vaikka työelämä oli rankkaa koronan vuoksi. Tänä vuonna työtä on tiedossa monipuolisesti ja paljon sekä useita eri projekteja työmaalla.

Olen myös sinnikkäästi jatkanut kirjoitustyötä eräässä lehdessä. Uusien ihmisten haastattelut ja artikkeleiden kirjoittaminen on todella antoisaa työtä ja nautin siitä todella. Kirjoittamisessa voi kehittyä ja myös se auttaa kannustamaan itseä. Kirjoitustyön avullakin olen jaksanut näinä ikävinä aikoina. Toinen on luonto, josta saan voimia ja ulkoilu vaikkakin vain lähinurkissa kävellen. Jokainen tarvitsee joitain itselleen välttämättömiä henkireikiä.

Vuodelle 2022

Mitä odotan vuodelta 2022 ja mitä tavoitteita sille laitan. Kunhan tästä hullusta korona-taudin leviämisvaiheesta päästään, uskon, että suurimman osan sairastettua tuon taudin saamme olla taas pidemmän aikaa rauhassa. Tämä aika tulee vaatimaan kärsivällisyyttä ja monenlaisia uudelleen järjestelyjä työelämässä. Vain välttämättömimmät työt on tehtävä ja turvattava haavoittumimmat asiat ja kohteet, jos henkilökuntaa on runsaasti pois yhtäaikaa. Tästä selvitään, en epäile sitä ollenkaan.

Vuosi alkoi vahvalla puheella, jota tähän tilanteeseen tarvittiin. Presidentti latasi maamme ulkopoliittisen ja sisäpoliittisen näkemyksen ja linjan vakuuttavasti pöytään. Piste. Pidin tuosta puheesta, se oli selkeä ja ymmärrettävä, lopulta. Saimme monia ohjeistuksia, joita tarvitsimme. Hyvä niin, täysi sekasorto on huono vaihtoehto, sitä riittää maailmalla.

Mitä minä aion toteuttaa vuonna 2022? Jatkaa ulkoilua, liikuntaa ja ehkä monipuolistaa sitä vielä enemmän, kuntosalitreenaus tai ainakin kotisalitreenaus sekä uinti tälle vuodelle lisänä. Retkeily jatkuu ja tänä vuonna voisin käydä jossain itselleni korkkaamattomassa kansallispuistossa.

Vähempi olisi enempi

Yhden tärkeän haasteen annan itselleni. Aion vähentää muovin käyttöä, muovipussien, muovipullojen, kertakäyttöastioiden, muoviin pakattujen elintarvikkeiden ym. On täysin itsensä huijaamista ajatella, että muovipussit voi kierrättää ja se riittää. Suomessa tuotetaan niin paljon muoviroskaa ja kerätään sitä niin paljon, että osa on vietävä jatkokäsittelyyn ulkomaille. Mieletöntä! Tämä tuleekin vaatimaan kekseliäisyyttä, mitä muovin korvikkeeksi. Ainakin voi kaupassa käydessään ottaa oman laukun mukaan sekä omat kankaiset vihannes- ja hedelmäpussit. Kaikissa ostettavissa tuotteissa voi karttaa muovia tai valita kierrätetystä muovista tehtyjä tuotteita.

Jos tätä muoviasiaa lähtee ajattelemaan pidemmälle päätyy lopulta miettimään sitä, kumpi on parempi: valita kartonki- tai paperikääre vai muovi. Metsän hakkuut vai öljyn käyttö. Muovin kohdalla ongelmallisinta mielestäni on sen hidas hajoaminen ja runsas roskautuminen luontoon.

Olen katsellut Simon Reeven matkaohjelmia ja vaikuttunut niistä monella tapaa. On mielenkiintoista seurata hänen matkojaan ympäri maapalloa ja ihailla luontokuvia ja järkyttyä niin monista luontomme tuhoutuvista eläin- ja kasvilajeista sekä luontoa uhkaavista saasteista ja ilmastonmuutoksen aiheuttamista tuhoista mutta vaikuttua myös useista pelastamis- sekä ennallistamiskohteista. Kukin voi tehdä jotain, jokaisen kuuluu tehdä jotain maapallomme luonnonolosuhteiden hyväksi.Vähempi olisi enempi. Vähempi muovia, saasteita, metsätuhoja – enempi puhdasta luontoa, luonnon monimuotoisuutta, happea.

Pikkuinen pikkujoulu

Olin jo ajatellut, etten aloita jouluvalmisteluja ennenkuin ollaan lähempänä joulua, ehkä vasta jouluviikkoa edeltävänä viikonloppuna. Toisin kävi.

Matkan varrella jo lokakuussa olen tehnyt pari pientä lahjahankintaa, kun on sattunut sopivasti kohdalle. Kulutustavaraa ja museokaupasta pientä lähikulttuuriin liittyvää, joka jää salaisuudeksi tietenkin vielä.

Arvostan taiteita ja käsityökulttuuria ja jos voi hankkia kotimaista designia, se on mielestäni kauan aikaa kestävä hankinta. Yhtenä jouluna lahjoitin omia itse perinnöksi saamiani kotimaisia lasiesineitä, jotka varmasti kestävät aikaa vuosikymmeniä eteenpäin.

Tänään kaupoilla ollessani olin kaupassa, jossa lelut olivat -40% alennuksella. Pakkohan siinä oli pienimmälle lahjansaajalle hankkia jotain. Samoin vaatepuolella oli tarjouksia. Hyvää kulutustavaraa tarvitaan aina.

Pikkujoulu

Sain vahvistuksen saavani pikkujouluvieraita, joten oli keksittävä jotain pientä naposteltavaa ruokakaupassa käydessäni.

Pikkujoulun pienet suupalat

Tavitset:

500g torttutaikinalevyjä

ison siivun hyvää saunapalvia

pari viipaletta hyvää juustoa

pestoa

Wasabi-tahnaa

paprikaa

ja

luumusosetta, suklaata tai muuta makeaa.

Kauli 5 taikinalevyä kukin ohuemmiksi niin, että saat ne käärittyä rullalle

Levitä yhteen ohuelti pestoa ja sen päälle pieninä kuutioina saunapalvikinkkua ja juustoa. Kääri rullalle ja leikkaa paloiksi, tulee n. 10 palaa

Levitä toiseen kaulittuun levyyn aivan ohuelti wasabia ja sen päälle kinkku-, juusto- ja paprikakuutioita. Paprika tässä toimii myös värimerkkinä, jotta tiedät mitkä ovat wasabi-maustettuja. Wasabi on niin voimakasta, että sen jälkimaku kestää kauan suussa, mutta näistä tuli tosi hyvänmakuisia rullia.

Laita lopuista taikinalevyistä vaikka makeita luumusoseella tai jollain muilla aineksilla vaikka pienillä suklaakuutioilla.

Halutessasi voit voidella rullat kananmunalla, niin ne pysyvät paremmin kasassa ja saat kauniimman värin, mutta ei ole välttämätöntä.

Paista rullat 225C n. 10 max 15 minuuttia. Ovat heti hieman jäähdyttyään mukavia naposteltavia vaikka glögin kanssa.

Tuo kuvassa näkyvä Lignell & Piispasen LOIMU-glögi oli muuten hyvänmakuista. Se on alkoholitonta (alle 0,5%), mutta on valmistettu punaviinistä, josta siis alkoholi on poistettu sekä mustikkatäysmehusta, mausteista, sokerista ja vedestä. Uskallan suositella, jotenkin siinä on hiven tanniinnisuutta ja ainahan mukaan voi laittaa hieman punaviiniä.

Matkalta palaamisen vaikeus

Haikeus, väsähtäminen, jopa hienoinen ahdistuksen tunne saattaa kohdata ja vallata mielen palatessasi lomamatkalta. Sellaiselta lomamatkalta, joka on onnistunut ja tyhjentänyt pään työasioista ja kaikesta stressistä.

Palasin juuri kotiin matkalta pohjoiseen, lähisuvun kesämökillä viettämäni syysloman jälkeen. Viikkoon mahtui arkista mökkeilyä, mökin puilla lämmittämistä, veden lämmittämistä, astioiden käsintiskaamista, saunomista, kylmiä pistäytymisiä järvessä saunomisen yhteydessä, puolukoiden poimimista, oman perheen vierailun emännöimistä, tulistelua ja nokipannukahvien keittämistä ja makkaranpaistoa ym. mökkielämään kuuluvia asioita.

Yhden päivän omistin itselleni ja kävin retkellä läheisen tunturin laella, nautin saavuttamattomalta tuntuneen tunturin päälle kiipeämisestä, sieltä avautuvan maiseman nauttimisesta ja taisi siinä pala nousta kurkkuunkin siitä kauneuden määrästä, joka syksyisenä aurinkoisena päivänä levittäytyi edessäni. Samalla muistuivat mieleen lapsuuden niin monet ihailevat katseeni kohti tuota tunturia, joka silloin samalla näyttäytyi minulle saavuttamattomalta unelmalta. Nyt sen selätin ja miten helposti.

Tunnelma tuon tunturin laella oli sellainen, että en olisi halunnut lähteä sieltä pois. Nauttia vain siitä hetkestä ja esille nousevista tunteista.

Matkalta on aina palattava takaisin, yleensä. Olen aikuisuudessa useita kertoja miettinyt tuolle seudulle pysyvästi muuttamista, työstä se yleensä on ollut kiinni. Joten muutto sinne ei ole tässä hetkessä mielessä.

Helpotusta paluuseen

Matkalta palaamista on minua aina helpottanut sellaiset arkiset asiat kuin, että matkalle lähtiessäni jätän oman asuntoni aina mahdollisimman siistiksi, jääkaapissa on jotain säilyvää ruokaa syötäväksi palatessani ja vaatteita ei ole ihan mahdottomasti odottamassa pyykkäystä. Matkalta palattua minua odottaa siisti, kaunis ja järjestyksessä oleva koti. Tämä liittyy ehkä johonkin huonoon kokemukseen, kun kotiin palatessa kaikki on ollut sotkuista, ruoka on pitänyt hakea matkan varrella kaupasta ja väsyttää muutenkin.

Mutta miten saan sitä tunnelmaa kotiini, joka mökillä on. Onneksi ei ihan kaikkia arkisia askareita tarvitse tehdä kuin mökillä, siihen kuluisi työssäkäyvällä hieman liikaa aikaa. Onneksi minulla on edes takka, jota lämmitellä ja kynttilöitä voi sytytellä näin syksyisinkin.

Kyllä tästä taas selvitään, arkiset asiat ovat vastassa omassa kodissakin. Retkelle pääsee täälläkin ja syksyllä on mahdollista tulistella reittien varsien tulipaikoilla ja uudet lomajaksot odottavat jossain tulevaisuudessa. Matkalta palatessa voi kuunnella omia tuntemuksiaan ja miettiä mitä haluaa elämältään, onko suunta oikea, löytyykö iloa ja onnenaiheita jokaisesta päivästä. Aina voi jotain muuttaa, ainakin itseään.

Sitä mietin, kuinka sitä on niin metsäihminen, niin luontoon sielunsa menettänyt. Yksinkertaiset elämäntavat, luonnonläheinen elämä, luonnossa samoilu ja sen moninaisuuden ihmettely voittavat monikymmenkertaisesti kiireisen ja tekniikan täytteisen elämäntyylin.

Avoimet puutarhat 2021 ja lähialuematkailua

Toinen kerta, kun kierrän Avoimet puutarhat-tapahtumaa lähialueellani. Tällä kertaa kiersin kahdessa uudessa kohteessa ja yhdessä, jossa kävin jo 2 vuotta sitten. Kohteet ovat: Hepolan Salainen puutarha, Somero, Verhon koulu, Koski Tl ja Honkapirtin piha, Koski Tl. Lisäksi poikkesin Koskella Yrjö Liipolan taidemuseossa ja Museokahvila Kahviaitassa. Loistavaa lähimatkailua tuloksena hyvin täyteinen olotila.

Hepolan Salainen puutarha

Someron vanhemmalta omakotialueelta löytyi todellakin salainen puutarha. Kadulle ei näy juurikaan mitään, mitä puutarhasta löytyy. Kohdetta ovat nykyiset omistajat rakentaneet monivaiheisesti reilusti yli kymmenen vuotta.

Itselleni oli lohdullista huomata se, että pihasuunnitelman ei tarvitse olla heti valmis vaan se elää ja kehittyy tarpeiden, toiveiden ja olosuhteiden mukaan. Tällä hetkellä salainen puutarha oli täydellisen suojainen virkistäytymispaikka, joka oli muotoiltu perheen tarpeisiin. Pihan sisin alue oli rajattu moni-ilmeisellä aidalla, joka nyt verhoitui hyvin kasvillisuudella. Autopaikat oli jätetty aitauksen ulkopuolelle. Loistava idea.

Piha-aita kadunpuolelta, sisäpiha jää talon toiselle puolelle

Puutarhasta oli ajan kanssa muotoutunut helppohoitoinen vaikkakin varmasti oli ollut perustustöissään hyvinkin työteliäs. Hyvät ratkaisut sisäpihan aitauksen, liuskekivialueen, laajan terassialueen ja kasvillisuuden osalta takaavat helppohoitoisuuden, silmänilon sekä sopivan varjoisuuden pihalle.

Pihalta löytyi myös villipuutarha, jota ei ylihoideta vaan se saa olla luonnontilassa.

Vanha omenapuu kaartui kauniisti tuija taustallaan

Verhonkoulu

Verhonkoulu oli tälläkin kertaa ihastuttava ja mieltä rauhoittava seesteinen puutarha runsaine perenna- ja pensasistutuksineen sekä vanhoine puineen. Kaunis kivitalo (vanha koulu) sopii hyvin ympäröidä monilla vanhanajan sekä moderneimmilla perennoilla ja kauniilla pensailla. Isot puut luovat varjoa puutarhaan. Pihalta löytyy myös monia piilopaikkoja, joita ei heti huomaakaan. Piha on laaja ja toiminnoille on runsaasti tilaa käytettävissä.

Muurahaispesäkin on itseoikeutettu suuressa pihassa havupuiden alla.

Verhonkoulun piha tarjoaa monia erilaisia alueita, piilopaikkoja, tunnelmia ja toiminnoille omat selkeät paikkansa. Löytyy kasvihuone, kasvitarha, lasten leikkipaikat, pihaterassi, ulkotulipaikkaa jne. lähes loputtomiin. Siellä viihtyisi vaikka kuinka kauan. Perennapenkeistä löytää monia itselle erikoisempia kasveja ja kaikki on osattu sijoitella kukinnan ajoituksen ja värien kanssa sulavasti kauniiksi kokonaisuuksiksi.

Silmänruoan lisäksi tarjolla oli makkaraa, mehua, limsaa, kahvia. Tänne tulee mielellään toistekin. Tänä vuonna ei ollut enää sellaista ruuhkaa kuin 2 v. sitten.

Kosken keskusta

Yrjö Liipolan taidemuseo

Matkallani Kosken keskustan halki viimeiseen kohteeseen Honkapirtin pihalle poikkesin Kahviaittaan kahville ja Yrjö Liipolan taidemuseoon katsomaan sen tarjontaa. Monilla kunnilla on oma tailijansa ja Koskella se on ilmeisemmin Yrjö Liipola, arvostettu ja tuottelias kuvanveistäjä. Näyttelystä jäi mieleen yksi suurimpia näytillä olleista mallitöistä: Kurun haaksirikon muistomerkki. Liipola on tehnyt mm. monia vapauspatsaita sekä useita hautamuistomerkkejä ja näköispatsaita, niistä yksi itselleni tutuimpia, Kyösti Kallion rintakuva.

Kahviaitta

Museolta hautausmaan parkkipaikan läpi kävellen saapuu Kahviaitalle, jossa Koski Tl Maatalousnaiset pitävät kahvilaa auki sunnuntaisin. Hyvät ja monipuoliset tarjottavat, lähialueen käsityöläisten töitä myytävänä ja tällä kertaa yläkerrassa lasten lelunäyttely. Mukava paikka poiketa kahville.

Samalla voi poiketa ihailemaan vanhan hautausmaan tunnelmaa suurten havupuiden katveeseen. Kävellen pääsee myös Koskenrantaan/Myllyrantaan, joka itseltäni jäi tällä kertaa väliin, kun huomasin sen vasta ohiajaessani. Sieltä olisi löytynyt varmasti mielenkiintoinen Myllyrannan luontopolku, joka kiertää Paimionjoki-rantaa kirkkomaan toisella reunalla ja varmasti koskikin löytyy sieltä. Ensi kerralla sitten.

Honkapirtin piha

Tämä kohde edustikin yllättäen itselleni yhtä omista unelmistani. Ympärivuotinen kesähuvilatyylinen omakotitalo metsän reunassa, helppohoitoinen piha, uintimahdollisuus ja maaseudun rauha ympärillä.

Täällä omistajat halusivat osallistaa kävijänsä pyytäen heitä nimeämään pihalla kasvavia kasveja, sillä he itse eivät olleet ihan varmoja, mikä mikäkin kasvi oli nimeltään. Hauska tapa, nythän on pihataitajat ja -tietäjät liikkeellä. Oiva tilaisuus saada heidät osallistumaan ja saada itselle tietoa pihan kasveista.

Ihailin pihan siisteyttä ja erinomaista sopivuutta metsäiseen maisemaan. Miten ihanaa olisi kipaista metsästä suppilovahverot ja marjat, hakea kasvimaalta perunat ja salaatit lähtemättä autolla kauemmaksi niitä etsimään. Piha edusti tulevaisuuden asumisidylliäni. Täysi kymppi itseltäni.

Lopuksi

Loistava tapa kuluttaa aikaa aurinkoisen tuulisena kesäkuun päivänä. Itselle jäi monella tapaa täyteinen olo; päässä monia kuvamuistoja, ajatuksia ja suunnitelmia, kamerassa runsaasti valokuvia, vatsassa maukkaat syötävät ja juotavat. Ajellessa sai ihailla juhannusruusujen parasta kukintaa ja alkukesän runsasta vihreyttä. Lähialuematkailua parhaimmillaan. Ja jäi vielä käyntikohteitakin toiseen kertaan takataskuun. Kiitos Avoimet Puutarhat-tapahtumasta. Kiitos käyntikohteiden omistajille.

Lifecruisers

We Don’t wait for the perfect moment, we take the moment and make it perfect

kristiinatee

tavallisen poluntallaajan blogi, josta löydät retkeilyä, liikuntaa, purjehdusta, puutarhanhoitoa, havaintoja, sattumuksia ja ajatelmia ruokaakaan unohtamatta

Matkalla lähelle tai kauas

Elämä on matka. Aikuisen naisen matkoja lähelle ja kauas.

Nokisuu

Tales and stories from the places and streets I live in

Revontulia

by Liisa Peltonen

Ukkosensinistä ja myrtinvihreää

Puutarhasta ja sen vierestä

Piilo-osaajat

Rekrytoijan aarreaitta – Asiantuntijoita eri aloille

Kohtisuora

kirjoista ja elämästä

Vispilän viemää

Kokkausta & turinointia

Hifistelijän keittokirja

Herkullista kotiruokaa aidoista aineksista hyvällä mielellä

Hillokeittiö

Hilloja, säilöntää, gluteenitonta leivontaa ja ruoanvalmistusta. Keittiöpsykologiaa, sattumuksia ja elämää.

Endorfiininmetsästäjä

Endorfiininmetsästystä maastoissa ja merellä. Aamueuforiaa altaissa. Hikistä nautiskelua laduilla ja poluilla. Kolhuja ja oivalluksia.

-mip-

Pyöräily on Kivaa!

Patikkamuistio

Venäläinen sotalaiva, haista vi**u!

%d bloggaajaa tykkää tästä: